August Ahlqvist tunnetaan parhaiten Aleksis Kiven teosten terävänä kriitikkona. Hänen todellinen elämäntyönsä oli kuitenkin kielentutkimus, jonka innoittamana hän matkusti suomensukuisten kansojen luo aina Siperiaan asti. Seuraava ote on Ahlqvistin matkalta Mordvaan vuonna 1856.
"Jos ei jo kieli osoittaisi tämän kansan kuuluvan Suomalaiseen suku-kuntaan, niin nähtäisiin hyvästi näistä lauluistakin, että Mordwalainen rakastaa samoin kuin Suomalainenkin hiljaista, surun-sekaista miettivää mieli-alaa ja tältäkin puolen on jälkimäisen veli. Muuten on Mordwalainen tyytyväinen kohtaloonsa, vilpitön käytöksessänsä ja ahkera sekä taitava työssänsä. Kaikista Itä-Wenäjän kansoista näyttävät Mordwalaiset muodoltansa enimmän olevan Suomalaisten näköiset ja useasti ovat minulle, katsoessani mordvalaiseen mies-parveen, Savon ukot juohtuneet mieleeni --.
-- Muuten on Mordwalaisen elämän-laatu ja asunto melkein yhden-lainen kuin täkäläisen venäläisrahvaan, eikä heidän tavoissaankaan enää tavata suurta eroa jälkimäisistä. He ovat ahkeroita kristityitä s.o. paastoavat tarkasti ja ristivät silmiänsä useasti, vaan moni seikka heidän nykyisissäkin luuloissansa kuin myös vanhemmat kirjoitukset heidän elostansa ja olostansa edes-menneinä aikoina osoittavat, että Keremet'n palvelus oli heilläkin uskona. Muista tämän palveluksen jäännöksistä mainitsematta nimitän tässä vaan sen, että he keväällä, tavallisesti ensimäisenä helluntai-päivänä, kyläkunnittain jossakussa läheisessä lehdossa teurastavat härän, joka paikalla keitetään ja syödään ja jonka nahka ripustetaan puuhun; vaan tämä Keremet'ille uhraamisesta jäänyt tapa on muuttunut milt'ei kristilliseksi käytökseksi, sillä juhlan alkaa ja päättää oikea-uskoinen pappi rukouksella ja ovat rukoilijat myös varustetut jumalan-kuvillansa, niin että sen hengen, jolle tämä juhla ennen vietettiin, luulisi nyt olevan sangen vaikean tässä seurassa viettää omia pitojansa."
