Volgan-Kaman alueen historiaa (marilaiset, mordvalaiset, udmurttilaiset)

Suuri Volgajoki on ollut tärkeä reitti sekä ihmisten että tavaroiden kuljettamiseen. Volgan alue on kiinnostanut myös monia kansoja. Siksi mordvalaisten, marilaisten ja udmurttien asuma-alueet Volgan ja Kamajoen rantamilla ovat kautta historian olleet monien kulttuurien ja kansojen risteyskohdassa.  Ilmeisesti suomalais-ugrilaiset kansat ovat kuitenkin alueen vanhimpia (tunnettuja) asuttajia. Heitä on ollut alueella ainakin ajanlaskumme ensimmäisiltä vuosisadoilta alkaen.

Mordvalaiset mainitaan kansana ensimmäistä kertaa historiallisessa tekstissä, joka on peräisin 500-luvulta. Mordvalaisten jakautuminen kahta eri kieltä puhuvaksi ryhmäksi on alkanut samoihin aikoihin. Myös muinaismarilainen kansa on muodostunut 500-luvulle mennessä, ja lopullisesti marilaiset heimot ovat muotoutuneet 1000-luvulle tultaessa.

Itäslaavilaiset valloittajat alkoivat tunkeutua Volgan-Kaman alueelle 700-luvulla. Samaan aikaan tuolle seudulle saapuivat myös turkkilaiset kansat. Etelästä saapunut turkkilaiskansa bolgaarit alisti paikalliset kansat hallintansa alle ja loi Volgan bolgaarien kaanikunnan, jonka alamaisia olivat mordvalaiset, marit ja ainakin osa udmurteista.

Bolgaarien jälkeen aluetta hallitsivat vuodesta 1236 vuoteen 1450 mongolit ja tataarit Kultaiseksi Ordaksi kutsutussa valtiomuodostelmassa. Volgan-Kaman alueen suomalais-ugrilaiset kansat joutuivat venäläisten vallan alle 1500-luvun aikana, kun Iivana Julma oli valloittanut Kazanin.

Monet eri valloittajat sekä naapurikansat ovat vaikuttaneet paljon alueen suomalais-ugrilaisten kansojen kieliin ja kulttuureihin. Toiset ovat myös paenneet valloittajia ja muuttaneet uusille asuma-alueille. Hallitsijat ovat myös siirtäneet kansaa alueelta toiselle. Siksi niin monet marilaiset, mordvalaiset ja udmurtit asuvat nykyäänkin omien nimikkotasavaltojensa ulkopuolella.

Venäläiset toivat Volgan-Kaman alueelle tullessaan myös kristinuskon, ja alueen alkuperäisten asukkaiden käännyttäminen alkoi jo 1500-luvulla ja muuttui järjestelmällisemmäksi 1600-luvun aikana. Kristinuskoon käännyttäminen vaikutti myös siihen, että alueen kielille alettiin luoda kirjakieliä 1700-luvun lopulta alkaen.

Nykyisin marilaisilla, mordvalaisilla, udmurteilla ja komeilla on omat nimelliset hallintoalueensa, jotka on perustettu vasta Neuvostoliiton aikana. Marin autonominen lääni perustettiin vuonna 1920, ja sen nimi muutettiin vuonna 1936 Marin autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi, jonka pääkaupunki on Joškar-Ola. Nykyisin marilaisten alue on nimeltään Marin tasavalta.

Mordvan autonominen lääni perustettiin vuonna 1930, ja siitä tuli Mordvan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta vuonna 1934. Nykyisen Mordvan tasavallan pääkaupunki on Saransk.

Udmurtian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, nykyinen Udmurtian tasavalta perustettiin vuonna 1934, ja sen pääkaupunki on Iževsk.

Komin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin vuonna 1936. Nykyiseltä nimeltään se on Komin tasavalta, ja sen pääkaupunki on Syktyvkar. Permin komeilla oli vuodesta 1925 vuoteen 2003 oma autonominen piirikunta, jonka pääkaupunki oli Kudymkar. Nykyisin Permin komin kansallinen piirikunta on osa Permin aluetta.

Vaikka näillä kansoilla on kullakin on oma nimellinen hallintoalueensa, on kukin kansa vähemmistönä omassa tasavallassaan. Kunkin tasavallan asukkaista suurin osa on venäläisiä, mutta niissä asuu lisäksi mm. tataareja ja muita kansallisuuksia edustavaa väestöä.