Marilaiset

Marilaisia on noin 570 000, ja 380 000 heistä puhuu äidinkielenään maria.

Marilaisilla on oma nimikkotasavaltansa Marij El (Marin tasavalta), joka sijaitsee Volgajoen varrelle. Marin tasavallassa on asukkaita yhteensä noin 700 000, mutta noin puolet tasavallan asukkaista on venäläisiä. Monet marilaisista elävätkin muualla kuin nimikkotasavallan alueella. Marin pääkaupunki on nimeltään Joškar-Ola.

Marin tasavallassa on paljon metsiä ja soita, ja siksi keskeisenä elinkeinona on maatalous, erityisesti karjanhoito. Lisäksi alueella on muun muassa metsä- ja paperiteollisuutta. Aiemmin Volgan seudulla merkittävä elinkeino on ollut mehiläistenhoito.

Marilaiseen kulttuuriin kuuluu paljon laulua ja tanssia. Perinteinen marilainen runous onkin laulettua lyriikkaa. Marilaisen kirjallisuuden aloittajana pidetään Sergej Čavajnia, joka kirjoitti ensimmäisen marinkielisen runon. Lisäksi hän on kirjoittanut romaanin Elnet, joka on myös suomennettu.

1920-luvulla Joškar-Olaan perustettiin kansallismuseo, kirjankustantamo ja kansallisteatteri, jotka toimivat edelleen. Marinkielisiä näytelmiä esitetään sekä kansallisteatterissa että muissa teattereissa. Ainakin yhdestä näytelmästä on tehty myös elokuvaversio. Tämä ensimmäinen marilainen pitkä elokuva, Salika, valmistui vuonna 2010.

Marissa ilmestyy sanomalehti Marij El, lasten- ja nuortenlehti Kugarńa ja aikakauslehti Ončyko. Lisäksi ilmestyy joitakin pienempiä maaseutulehtiä.

Tärkeä osa marilaista kulttuuria on myös luontouskonto.

Voit lukea suomennettua marilaista kirjallisuutta M. A. Castrénin seuran sivuilta.

Lähteitä:

Laulajainen, Leena 1995: Marilaiset: Laulun ja uhritulien kansa. Otava.

Murros – Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit globalisaation paineissa. Toim. Sirkka Saarinen & Eeva Herrala. Uralica Helsingensia 3. Helsingin yliopiston suomalais-ugrilainen laitos – Suomen Tiedeakatemia – Suomalais-Ugrilainen Seura.

Uralilaiset kansat – tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista. Toim. Johanna Laakso. WSOY 1991.

Volgan mutkasta Siperiaan. Sukukansat tämän päivän Venäjällä. Toim. Ildikó Lehtinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012.