Võrolaiset: kieli, politiikka ja nähtävyydet

Miksi ja milloin sitten tapahtui myöhäiskantasuomen jakaantuminen rannikon itämerensuomeen ja sisämaan itämerensuomeen? Osittain selityksen näkee vielä nykyisistä Viron kartoistakin tai pitämällä silmät auki, kun matkustaa Pohjois-Virosta kohti Etelä-Viroa. Keskisen Viron halki nimittäin kulki ja kulkee suuri metsä-suo-vyöhyke, jonka yli liikkuminen erityisesti menneinä aikoina oli varsin hankalaa. Ilmeisesti myös balttilaisten ja etelävirolaisten kansanryhmien liikkeet aiheuttivat sen, että suora yhteys rannikon itämerensuomen puhujien ja sisämaan itämerensuomen puhujien välillä ainakin heikkeni, jollei välillä täysin katkennutkin.

Eesti juured eli Eesti rahva etniline ajalugu uute teadustulemuste valguses -artikkelisarjassa Tarton yliopiston viron kielen historian ja murteiden professori Karl Pajusalu kirjoittaa, että kaikkien itämerensuomalaisten kielten yhteisen kantamuodon ensimmäiset murre-erot syntyivät jo ennen vuotta 500 eKr, mutta keskikantasuomen murre-erot kasvoivat suuremmiksi 500 eKr–200 jKr ja tuolloin ensimmäisenä muista erkani sisämaan itämerensuomi eli etelävirolaisten kielten yhteinen esimuoto. Myöhemmin sisämaan itämerensuomi sitten hajosi vielä eri murteiksi/kieliksi.

Myöhäiskantasuomessa tapahtui äänteenmuutoksia, jotka jakoivat kielen rannikon itämerensuomeen ja sisämaan itämerensuomeen.

*kt > ht (rannikko) tai *kt > tt (sisämaa), esim.

*koktu > sm. kohtu:kohdun vir. kõht:kõhu – võro: kõtt:kõtu

*läkte > sm. lähde:lähteen – võro: läteq:lätte

*kakte > sm. kaksi:kahden:kahta, vir. kaks:kahe:kaht – võro: katś:katõ:kattõ,

samoin: sm. yksi, vir. üks – võro: ütś:ütte

Toinen suuri äänteenmuutos tapahtui diftongissa *ai > ei.

Võrossa (ja muussa etelävirossa) ja liivissä ai on säilynyt, mutta rannikon itämerensuomessa muuttunut ei-iksi

sm. heinä, vir. hein – võro: sain < varhaiskantasuomen *šaina

sm. seisoa, vir. seista – võro: saisma < *sais- < kantaural. *saŋća-

Võron kielessä esiintyy afrikaatta ts (vahva aste) – ds (heikko aste) ja myös liudentuneena: tś/dś

võro: tsiga – sm. sika, vir. siga

võro: köüdś – sm. köysi, vir. köis

Laryngaaliklusiili

Laryngaaliklusiili on tavalliselle suomalaiselle vieras sana, mutta äänne on tuttu. Kun sanomme: Anna tänne!, niin anna-sanan toisen a:n ja tänne-sanan t:n välissä kuuluu t-äänne, mutta kun käskemme: Anna omena!, niin sen a:n ja o:n välissä kuuluu laryngaaliklusiili. Suomen kielessä sitä ei merkitä kirjoituksessa eikä siihen ole tarvettakaan, mutta võron (ja seton) kielessä se PITÄÄ MERKITÄ, sillä laryngaaliklusiililla merkitään useita tärkeitä asioita, esimerkiksi se on monikon nominatiivin tunnus ja lisäksi se esiintyy kolmen sijapäätteen lopussa

esim. kala ”kala” – kalaq ”kalat”

hummoguniq ”aamuun saakka”, kadajagaq ”katajan kanssa” ja autoldaq ”autotta, ilman autoa”

Laryngaaliklusiili on myös verbitaivutuksessa monikon tunnus:

saavaq ”saavat”, teemiq ”teemme” ja imperatiivin tunnus:

tiiq ”tee!”, võtaq ”ota!” sekä mm. da-infinitiivin tunnus: ollaq ”olla”, tetäq ”tehdä”

Võron ja seton oikeinkirjoituksessa kirjaviron tapaan ü vastaa suomen y-kirjainta ja õ-lla merkitään kirjaviron tapaan takaista e:n korkeudella äännettävää labiaalista takakeskivokaalia. Setossa ja võrossa myös i-llä on takainen parinsa, jota merkitään kirjainmerkillä y. Se vastaa ääntämykseltään venäjän ы-ta eli taka-i-tä.

Võron ja suomen vokaalisoinnussa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta paljon erojakin, mm. võro-setossa em. kaksi lisävokaalia. Lisäksi võron kielessä ensimmäisen tavun e tekee sanan etuvokaaliseksi, esim. võro: kellä, segämä, mutta sm. kello, sekoittaa, sekoilla. Võron kielessä ensimmäistä tavua lukuun ottamatta tavallisissa sanoissa ei esiinny ö-vokaalia, vaan o, esim. võro: nägo, vrt. sm. näkö.

Viron kirjakielessä ei ole taipuvaa kieltoverbiä, vaan kieltosana ei. Võron kielessä on kieltoverbi, mutta sillä on vain kaksi aikamuotoa, muttei eri persoonamuotoja. Esim.

sm. en, et, ei tee, emme, ette, eivät tee; en, et, ei tehnyt, emme, ette, eivät tehneet

vir. (ma, sa, ta, meie, teie, nemad) ei tee; (ma, sa, ta, meie, teie, nemad) ei teinud

võro: (maq, saq, timä, miiq, tiiq, nimäq) ei tiiq; (maq, saq, timä, miiq, tiiq, nimäq) es tiiq

Liudennus

Võron kielessä voivat liudentua melkein kaikki konsonantit:

d, t, s, l ja n sekä afrikaatta ts (heikko aste ds), mutta myös f, g, h, k, m, p, r ja v. Esim. kaib´ ”kaivoi”, pand´ ”pani”, filosuuf´ ”filosofi”, laǵa ”laaja”, põh́adu ”hyvin, kovin, pohjattoman”, lumṕ ”lammikko”

Ortografia

Vuonna 1997 kansainvälinen asiantuntijakokous teki tärkeitä päätöksiä võro-seton kielen ortografiasta ja muistakin kieleen liittyvistä seikoista. Paikalla olivat johtavat võron kielen ja seton kielen asiantuntijat Virosta ja Suomesta, Tartosta ja Tallinnasta, Võromaalta ja Setomaalta sekä võrolaisten ja setojen johtohahmot. (Itsekin olin avustamassa kyseisen kokouksen järjestämistä.) Päätökset olivat loogisia ja hyviä, mutta valitettavasti ortografiaa ja kielioppiakin koskevia päätöksiä ovat jostain täysin käsittämättömästä syystä myöhemmin päässeet tekemään (tai oikeastaan he ottivat itse oikeuden tehdä näitä päätöksiä) lingvistiikan suhteen täydelliset maallikot ja tietämättömät ja näiden muutosten tulokset ovat valitettavasti kovin huonoja ja nopeasti pitäisi palata alkuperäisesti sovittuun ortografiaan ennen kuin on võron kielen ja seton kielen säilymisen kannalta liian myöhäistä!

Nämä idioottimaiset päätökset koskevat y:n (eli taka-i:n) ja aivan erityisesti laryngaaliklusiilin ja liudennuksen merkitsemistä. Pikkulapselle, jonka kotikieli ei ole võro (kuten lähes kaikissa puhtaasti võrolaisissakin perheissä on nykyisin tilanne), võrolaiselle, joka palaa 30–40 vuoden tauon jälkeen ulkomailta tai Tallinnasta kotiseudulleen etelään tai saarenmaalaiselle, tallinnalaiselle, suomalaisille tai muulle ulkomaalaiselle, joka muuttaa asumaan Vanhalle Võromaalle tai Setomaalle, on mahdoton kunnolla oppia paikallista kieltä, kun ymmärtämisen kannalta keskeiset äänteet, kirjaimet, kieliopilliset seikat jätetään kokonaan merkitsemättä tai merkitään miten sattuu. Eläkeikäisten võrolaisten ja setojen ”päättäjien” perustelut vieraiden kirjainten opettelun vaikeudesta paljastuvat suoranaiseksi valheeksi, kun muistaa, että he kaikki ovat koulussa joutuneet opiskelemaan venäjää eli he ovat opiskelleet myös kyrilliset aakkoset viron kielen latinalaisten aakkosten lisäksi.

Esimerkiksi Euroopassa, verrattain lähellä asuvat kansat puolalaiset ja valkovenäläiset ovat ylpeitä omista kirjainmerkeistään Ł ja Ў, Valko-Venäjällä on jopa muistomerkki/patsas Ў-äänteelle ja kirjaimelle. Miksi sitten monet võrolaiset häpeävät q-kirjainta tai miksi useat setot eivät tee y-vokaalista turismivalttia? Kun Kihnussa turistit ostavat innokkaasti kihnunkielisiä lastenkirjoja ja Kodaveren perinnekeskuksen menestysmyyntiartikkeli on ollut kassi, jota koristavat kodeverenkieliset sanat, niin miksi kaakossa kukaan ei tajua näitä hommia? Tosin hyvin monet setot ja võrolaiset vastustavat ”typistettyä” ortografiaa, mutta asenteet puolesta ja vastaan ovat yhä vieläkin hyvin vahvoja.

Samalla tavalla kuin karjalaiset ja savolaiset omaa kielenpartta käyttäessään haastavat eivätkä puhu, niin Virossakin kaikki eteläisiä kielimuotoja ja vielä kodavereäkin haastavat käyttävät kõnelema-verbiä (võrolaiset ja setot: kynõlõma) oman kielimuotonsa puhumista tarkoittavana verbinä, rääkima-verbiä käytetään, kun tarkoitetaan viron yleiskielen puhumista.

Pari-kolme näytettä puhutusta võron kielestä:

Kielentutkija Helen Plado kertoo võron kielen kieliopin teosta

Runoilija Kauksi Ülle lukee omia runojaan

Lapsi puhuu võroa. Lähde: WIKITONGUES: Tuulõ speaking Võro

Sanakirjat

Võron instituutti on julkaissut ja instituutin työntekijät ovat tehneet vuosikausien suururakat, suuret sanakirjat: Eesti-võro/eesti-võru-sanakirja ja Võro-eesti/võru-eesti-sanakirja. Võro-viro-sanakirjan tekijäksi on merkitty yksin Sulev Iva, mutta todellisuudessa työryhmässä oli noin 10 henkeä vuosien ajan. Vuonna 2002 ilmestyneessä 600-sivuisessa sanakirjassa on yli 15 000 sana-artikkelia. Viro-võro-sanakirja ilmestyi 2014, sen tekijät olivat Mariko Faster, Laivi Org, Urmas Kalla, Sulev Iva ja Triin Iva. Yli 850-sivusessa sanakirjassa on yli 20 000 sana-artikkelia eli todellisuudessa eri sanoja on kummassakin sanakirjassa paljon enemmän, kahdessa sanakirjassa yhteensä noin 50 000. Vuonna 2019 Võron instituutti julkaisi vielä Võru-eesti eksitussõnastik -kirjan eli riskisanasanakirjan. 223 sivuisen opuksen kokosi Urmas Kalla. Internetin ihmemaailmasta löytyy vielä myös em. kahteen ensimmäisen julkaisuun perustuva e-sanakirja: synaq.org

Oppikirjat

Jüvä Sullõv, Kauksi Ülle, Marju Kõivupuu, Nele Reimann ja Paul Hagu: ABC kiräoppus ja lugõmik algkooli latsilõ. Võro Instituut´ ja Võro Selts´ VKKF, 1999.

Nele Reimann ja Mariko Faster: Tüüvihik ”ABC kiräoppusõ” manoq. Võro Instituut´, 2000.

Kaile Kabun, Mariko Faster, Tiia Allas: Võro keele opiraamat. Edimädsele kooliastmõlõ. Võro Instituut, 2023.

Kokkopandja Mariko Faster: Piltsõnastu latsilõ. Võro Seltś VKKF, 2004.

Kokkosäädjä Evely Lindsalu, Triin Toom ja Triin Nagel: Piltsõnastu latsilõ 2. Võro Instituut, 2015.

Kokkosäädjäq Mariko Faster, Triin Toom ja Evely Haug: Piltsõnastu latsilõ 3. Võro Instituut, 2023.

Minu esimene sõnaraamat. (Kuusi kieltä: englanti, venäjä, saksa, ranska, viro ja võro, yli 1000 sanaa), 2021.

Sirja Säkk: Keeleõppe purk ”Aigu om”. (Yli 200 võronkielistä sanaa ja ilmausta purkissa.)

Nele Reimann: Võromaa kodolugu. Võro Instituut´, 2004.

Hergi Karik, Aivo Saar, Kalle Sirel: Luudusoppus noorõmbalõ kooliiäle. Võro keelen (luonnontieteen oppikirja, võroksi kääntänyt Urmas Kalla). 2020–2021. Sama e-oppikirjana

Kaika Suvõülikuul

Ajatus järjestää võrolaisten säännöllinen oma kesäinen tapahtuma syntyi Viron laulavan vallankumouksen vuosina 1980-luvun lopulla. Halutiin koota yhteen tutkijat, tiedemiehet, paikalliset päättäjät ja kaikki omasta kielestä, kulttuurista, kulttuuriperinnöstä ja tulevaisuudesta kiinnostuneet. Syntyi kesäyliopisto eli võroksi suvõülikuul. Tapahtumasta päätettiin tehdä kiertävä ja järjestelyvastuutakin alettiin antaa eri vuosina eri ihmisille ympäri laajaa Vanhaa Võromaata.

Kun ensimmäinen võrolaisten kesäyliopisto kesällä 1989 järjestettiin Kaikan kylässä, niin tapahtuman nimeksi jäikin Kaika suvõülikuul. Kerran tapahtuma on järjestetty Setomaalla eli Obinitsan kylässä ja kerran Latvian puolella Kornetissa. Ja kolme kertaa tähän mennessä Kaikan kylässä! Luentojen lisäksi ohjelmassa on luentoja, kulttuuria (teatteria, konsertteja jne) ja nykyisin myös matkoja tapahtumaseudulla.

Ja jo ihan ensimmäisten Kaika Suvõülikuul-ien aikana syntyi ajatus Võron instituutista, mikä pian myös toteutui.

Politiikka

Võrolaisten lippu

Võrolaisten eli Vana Võromaan lippu valittiin kilpailun tuloksena useiden ehdokkaiden joukosta 2013. Raati valitsi ehdokkaiden joukosta kaksi ehdokasta, joista võronkielisen Uma Leht -lehden lukijat valitsivat omat suosikkinsa. Tiukan äänestyksen jälkeen päätettiin kaksi ehdotusta (tekijät Evar Saar ja Margus Sepman) yhdistää ja näin syntyi nykyinen lippu.

Lipussa on tummanvihreällä (metsien väri) valkoinen suomalais-ugrilaisten kansojen vanha maaginen/pyhä tunnus ja koristekuvio kannuksenpyörä eli pykäläristi eli viroksi muhu mänd, mikä esiintyy mm. muhulaisten, mutta myös võrolaisten (võroksi kuvio on katsaharo) käsitöissä. Lipun sivujen suhde on 7:11 ja normaali koko 105 × 165 cm.

Võrolaisten kongressi

Setot järjestivät ensimmäisen kongressinsa jo vuonna 1921 ja järjestyksessä jo 14. setojen kongressi järjestettiin Värskan kulttuurikeskuksessa lokakuussa 2024. Võrolaiset järjestivät vasta ensimmäisen kongressinsa – I Võrokõisi kongress – 22.4.2023 Võrun kaupungissa. Ehkä ennen ei ole ollut tarvetta, ovat muutamat võrolaiset vastaneet kysymykseen, miksi vasta nyt.

Ehkä se suurin syy oli huoli võrolaisten asuinalueen kohtalosta, mikä konkretisoitui, kun Viron valtio ilmoitti laajentavansa vanhaa jo neuvostokaudella keskelle Vanhaa Võromaata perustettua suurta Nursipalun sotilasharjoitusaluetta merkittävästi sekä Viron että muiden NATO-maiden sotilaille. Samalla nousi esiin kysymys alkuperäiskansasta ja alkuperäiskielestä.

Kongressiin osallistui 139 edustajaa kaikkialta ympäri Vanhaa Võromaata, yhteensä heillä oli yli 2000 mandaattia osallistumiseen.

Kongressi teki muutamia hyvin periaatteellisia päätöksiä:

Kongressi julisti võron kielen alkuperäiskieleksi.

Kongressi vaati, että Viron lainsäädännössä võron kieli on todettava itsenäiseksi, viron kielestä erilliseksi kieleksi ja Vana-Võromaan kouluissa ja lasten päiväkodeissa on siksi siirryttävä kaksikieliseen (viro-võro) opetukseen.

Vielä yksi tärkeä päätös koski võrolaisten oikeutta pitää elinympäristönsä puhtaana myrkyistä, roskista, metelistä ja liiallisesta keinotekoisesta valosta.

Kongressi valitsi neljäksi vuodeksi seuraavaan kongressiin saakka 11-jäsenisen Võrokõisi Kongressi Vanõmbidõ Kogo-n, jonka puheenjohtajaksi valittiin kirjailija Kauksi Ülle ja varapuheenjohtaksi silloinen Võron Instituutin johtaja Kuuba Rainer. Muut jäsenet: Saarõ Hipp, Kuklasõ Mati, Jüvä Sullõv, Luisu Kertu, Allasõ Anti, Niidumaa Maarika, Raitari Inga, Eichenbaumi Külli (varajäsen) ja Rebase Helen (varajäsen).

”Vanhempien neuvosto” on kongressin jälkeen kokoustanut omilla käräjillään (võroksi: käräjäq) ja näin jatkanut kongressin toimintaa ja päätösten toteuttamista.

Võrokõisi Kongressi Vanõmbidõ Kogo.

LUKUSUOSITUS: Jan Rahman ja Heli Laaksonen: Maapuupäiv. Janin ja Helin yhteinen runokokoelma: 19 Janin võronkielistä runoa ja niiden lounaismurteiset käännökset sekä 16 Helin lounaismurteista runoa ja niiden võronkieliset käännökset. Ja tekstit on vielä hienosti mukautettu kohdemaata vastaaviksi.

Võrolaiset: kieli, politiikka ja nähtävyydet

Kieli

Laryngaaliklusiili

Vokaalisointu

Liudennus

Ortografia

Sanakirjat

Kielioppi

Oppikirjat

Kaika Suvõülikuul

Politiikka

Võrolaisten lippu

Võrolaisten kongressi

Nähtävyydet

Võrun kaupunki

Vastseliinan piispanlinna(n rauniot)

Suuren Munamäen näkötorni

Urvasten kirkko

Pokkumaa(n teemapuisto)

Tamme-Laurin tammi

Viron maantiemuseo

Iso ja Pieni Taevaskoda

Süvähavvan villatehdas ja -museo

Saunonta Eda Veerojan savusaunassa Mooskassa

Karulan kansallispuisto

Metsäveli-museo/-tila