Vana Võromaa: Ihmiset, haanirahvas, mehkat, Karulan asukkaat ja muut Võrolaiset
Lisää tunnettuja nykyvõrolaisia
Jüvä Sullõv
Jüvä Sullõv eli oikealta nimeltään Sulev Iva (s. 1969) on Navin kylässä syntynyt võron kielen (yliopisto-)opettaja, tutkija, võronkielisen Wikipedian tekijä ja võro-aktivisti. Sullõv väitteli 2007 Tarton yliopistossa tohtoriksi võron kielen sanojen taivutuksesta.
Hänet tunnetaan innokkaana võron kielen ja võrolaisen identiteetin puolestapuhujana, joka periaatteesta puhuu aina võroa, jos suinkin kuulija siitä jotain ymmärtää.
Jüvä Sullõv on võro-viro ja viro-võro sanakirjojen keskeisiä tekijöitä ja vuoden 2025 alkupuolella ilmestynee vuosia tehty suuri viroksi kirjoitettu võron kielen kielioppi, jonka tekijöiden Sullõv myös kuuluu.
Jüvä Sullõv on keskeisin ja tunnetuin võron kielen opettaja, joka opettaa võro mm. Tarton yliopistossa ja Viljandin kulttuuri-akatemiassa.
Jüvä Sullõv on myös kirjailija ja kääntäjä. 2002 ilmestyi hänen kirjoittamansa ja kuvittamansa võronkielinen lastenkirja Kahrukõsõ kuldavahr. Hän on kääntänyt võron kielelle myös Antoine de Saint-Exupéryn legendaarisen Pikku prinssi -lastenkirjan: Väiku printś.
Jüvä Sullõv on yksi Võrolaisten I kongressissa (2023) valitun vanhempainneuvosten jäsenistä.
Sullõv esittelee võron kielellä võron kielen käyttöä tietokoneissa ja kertoo kieliteknologiasta. LINKKI
Kaido Kama
Kaido Kama (s. 1957) on virolainen poliitikko, luonnonsuojelija ja opettaja. Kamasta tuli tunnettu poliitikko jo Laulavan vallankumouksen aikana. Hän oli sekä Viron kongressin että Viron korkeimman neuvoston jäsen 1990–1991. Hän toimi Viron oikeusministerinä 1992–1994 ja sisäministerinä 1994–1995.
Kama on työskennellyt mm. silloisen pääministeri Juhan Partsin neuvonantajana, puolustusministeriön neuvonantajana sekä Remedia-yhtiössä ja Karulan kansallispuistossa. Vuosina 1997–2004 Kaido Kama toimi Võron instituutin järjestyksessä toisena johtajana.
Kama tunnetaan sekä aktiivisena võrolaisena että luonnonsuojelijana, joka on kirjoittanut useita artikkeleita ja antanut haastatteluja näistä lempiaiheistaan. Vuonna 1999 Kaido Kama osallistui Tiit Pruulin ja muiden seikkailijoiden ja purjehtijoiden kanssa Viron lipun alla ensimmäiselle maailmanympärimatkalle purjeveneellä Lennuk. Vuonna 2001 Kama julkaisi kirjana võronkielisen matkakuvauksen Ümbreilma reisikirä, joka palkittiin seuraavana vuonna.
Enn Kasak
Navin kylässä 1954 syntynyt Enn Kasak on koulutukseltaan astrofyysikko. Vuosina 1981–1995 hän työskenteli Tõraveren observatoriossa. 1995–1997 hän oli juuri perustetun Võron instituutin johtaja eli koko toiminnan käynnistäjä ja suunnan näyttäjä. Myöhemmin Kasakista kehittyi merkittävä filosofi, joka 1990-luvun lopussa ja koko seuraavan vuosikymmen opetti Tallinnan yliopistossa ja myöhemmin myös Tarton yliopistossa dosenttina filosofiaa, oikeusfilosofiaa, logiikkaa jne. Vuodesta 2008 Enn Kasak on Tarton yliopiston teologisen tiedekunnan dosentti.
Kasak on kirjoittanut tieteellisiä artikkeleita virolaisiin ja kansainvälisiin tieteellisiin ja muihinkin julkaisuihin ja mm. tähtitieteen historiaa esitelevän teoksen Iidne tähetarkus (2003), suositun Paradoksid: must aug mõtlemises -teoksen (2018) ja logiikan oppikirjan Loogika alused (2014). Scifikirjallisuus on aina ollut Ennin suuri harrastus ja hän on julkaissut siihen kirjallisuudenlajiin kuuluvan vironkielisen romaanin Vaba pattulangemise seadus (2009). Loistavana võron kielen taitajana tunnettu Kasak on julkaissut myös lyhyitä, lähinnä omaelämänkerrallisia novelleja Võro-seto tähtraamat -julkaisuissa.
Enn Kasak on lahjakkaan Trollan sisarusparven eno.
Enn Kasakin võronkielisiä tarinoita
Rainer Kuuba
Rainer Kuuba eli Kuuba Rainer (s. 1971) on tunnettu mies Vanhalla Võromaalla. Hän toimi Võron instituutin johtajana 2010–2024 ja jo ennen sitä Rainer tunnettiin aktiivisena luonnonsuojelijana, myös ammattinsa puolesta. Rainer Kuuba oli myös aikoinaan yksi vihreän puolueen Elurikkuse Erakond tunnetuimmista ja johtavista poliitikoista.
Marju Kõivupuu
Marju Kõivupuu (s.1960) on tunnettu folkloren, kansanperinteen ja kulttuuriperinteen tutkija, yliopisto-opettaja ja tieteen tulosten ja perimätiedon popularisoija: lukuisat radio- ja televisio-ohjelmat, artikkelit ja kirjat. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 2002. Marju on opettanut vuodesta 2003 lähtien eri yliopistoissa (vaihdellen Tallinnassa, Viljandissa ja Tartossa). Hänellä on laaja kirjallinen tuotantoa, niin tieteellisiä kuin polulaaritieteellisiä artikkeleita, kirjoja ja muita julkaisuja.
Vanhalla Võromaalla Mäepõrun kylässä syntynyt Marju Kõivupuu tunnetaan erinomaisena võron kielen ja kulttuuriperinteen tuntijana ja tenhoavana esiintyjänä, joka on monessa mukana ja joka on saanut todella runsaasti kiitosta ja palkintoja toiminnastaan.
Suomeksi ja viroksi Marju Kõivupuun artikkeleita voi lukea Tuglas-seuran ELO-lehdestä.
Ivari Padar
Navin kylässä vuonna 1965 syntynyt Ivari Padar on Võron instituutin uusi johtaja tammikuusta 2025 alkaen. Padar on pitkän linjan poliitikko kunnallispolitiikassa Võrussa, valtakunnan politiikassa Viron parlamentissa neljänä eri kautena ja kolminkertaisena ministerinä Viron eri hallituksissa sekä Europarlamentin jäsenenä 2009–2014. Padar oli Viron sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja 2003–2009.
Ivari Padar tunnetaan hyvänä võron kielen taitajana.
Siiri Toomik
Siiri Toomik (s. 1955) valmistui Tarton yliopistosta viron kielen ja kirjallisuuden maisteriksi. Hän on kyllä toiminut opettajana ja muuten asunut ja työskennellyt muutaman vuoden Suomessakin, mutta võrolaiset tuntevat hänet kyllä Kreutzwaldin museon työtekijänä ja ennen kaikkea monivuotisena johtajana. Tällä hetkellä Siiri on Võrun eläkeläisten päiväkeskuksen aktiivinen johtaja.
Monet ei-võrolaiset – myös suomalaisetkin – tuntevat Siirin loistavana oppaana, joka opastaa myös hyvällä suomen kielellä. Siiri on myös ollut tekemässä useita erikielisiä Võrua, Võromaata tai laajemminkin Etelä-Viroa esitteleviä kirjoja ja matkailujulkaisuja. Võrolaiset – ennen kaikkea lapset ja lasten vanhemmat – tuntevat hänet myös suomalaisten lastenkirjojen kääntäjän võron kielelle.
Siiri Toomik on yksi hienon Võron kaupunkia esittelevän kaksikielisen Kõik sündü Võrol -dokumenttielokuvan tekijöistä. Hän on kirjoittanut elokuvaan mm. Juulan võronkieliset tekstit. 87 minuuttia pitkän elokuvan voi katsella tämän linkin alta.
Eda Veeroja
Eda Veeroja (s. 1962) on võrolaisen savusaunakulttuurin voimahahmo, saunottaja ja saunayrittäjä, jonka (ja vähän muidenkin) ponnistelujen tuloksena võrolainen savusauna ja savusaunaperinne pääsivät vuonna 2014 UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Eda Veeroja pyörittää Mooskassa Haanimaalla maatilaa, jossa vierailee vuodessa noin 8 000 saunaturistia, joukossa runsaasti myös suomalaisia. Veeroja saunottaa heistä jokaisen tuntikausia kestävän perinteisen kaavan mukaan. Edan savusaunasessio Mooskassa sisältää kyllä vihtomista ja löylyn heittoa, mutta myös rauhallista hengittämistä, lauluja, loitsuja, noitarumpuakin. Veerojan savusaunassa saunomisen yhteydessä iholle hierotaan suolaa, hunajaa ja myös tuhkaa. Saunomisen jälkeen syödään savusaunassa palvattua lihaa.
Juuri tällaiset ohjatut saunaelämykset ovat keskeinen eroavaisuus võrolaisen ja suomalaisen saunakulttuurin välillä. Virossa on hyvin yleistä antautua myös löylymestarin saunotettavaksi. Suosittelen!
Haani rahvas ja Haanimaa
Aluesta käytetään maantieteellisinä niminä sekä pitkiä Haanimaa~Haanjamaa että lyhempiä versioita Haani~Haanja.
Paikalliset: Haani (nom.): Haanihe (illat.)
Virolaiset: Haanja (nom.): Haanjasse (illat.)
Kyseessä on ollut sekä kylän, kunnan että kartanon nimi; kartanon nimi oli saksaksi Hahnhof.
Haani-nimelle on ainakin kolme selitystä:
Saksan/alasaksan etunimestä Johannes jne. kehittynyt paikallinen versio Haan~Hann.
Kehittynyt omakielisestä monikollisesta kylännimestä Ihani~Ihania, jotka taasen olisi johdettu itämerensuomalaisesta sanasta iha (vrt. vir. iha ”himo, halu”, sm. iha-na jne). Myöhemmin nimen alkutavu olisi kulunut pois.
Kolmannen selityksen on antanut suomalainen kielentutkija Lauri Kettunen: hanhi+oja/joki > haanja, haani.
Haanimaa on Viron korkein ylänkö ja siellä on myös Viron ja koko Baltian korkein vuori Suur Munamägi, jonka korkeus on 318 m.
Haanin kielimuoto
Haanimaalla arvellaan, että haanin kielen/murteen puhujia on noin 300. Valitettavasti yhä harvemmat puhuvat kotona lapsille haania, sellaisia perheitä on noin 20. Omaa kieltä käytetään kotona, syntymäpäivillä ja muissa juhlissa.
Haanimaan murre poikkeaa võron kirjakielestä erityisesti inessiivin päätteessä:
- haani
-hn - võro
-n - seto
-h - viro
-s - suomi
-ssa/-ssä
Kyseessä on hyvin arkaainen pääte, sillä kielentutkijoiden mukaan alkuperäinen inessiivin pääte itämerensuomalaisten kielten esimuodossa oli -*šna/-*šnä.
Organisaatiot
Haanimiihhi Nõvvokoda
haanimaa.ee/haanimiihhi-novvokoda – haanin kielellä
haanimaa.ee/haanimiihhi-novvokoda-eng – englannin kielellä
Haanimaan tärkein oman kielen, kulttuurin ja alueen tulevaisuudesta huolehtiva organisaatio on Haanimiihhi Nõvvokoda eli ”Haanimaan miesten neuvosto”. Se perustettiin syksyllä 2009 ja toiminta on vähitellen laajentunut ja laajentunut. Näitä miehiä yhdistää haanimaalainen arvomaailma ja heidän päämääränään on auttaa rikkaan perinnekulttuurin ja syvälle juurtuneiden perinteiden Haanimaa uuteen heräämiseen ja kukoistukseen
Myös Haanimaan naiset ja nuoret ovat aktiivisia, vaikkeivat he olekaan virallisesti organisoituneet: Haani naasõq ja Haani noorõq.
Haanin kielipesän opettaja Vodi Egle kertoo omasta elämästään, võron ja haanin kielestä, Haanimaasta ja kielipesästä võron kielellä.
Haanimaa festival
Ensimmäinen Haanimaan festivaali järjestettiin 24.–25.6.2022 ja menestys oli hyvä. Jatkoa jo odotetaan! Kaksipäiväisen festivaalin järjestivät Haanimaan nuoret, erityisesti nuorten naiset olivat aktiiveja. Ohjelmassa oli mm. yöyliopiston tilaisuus, taidenäyttely, reiv-konsertti, tanssia ja laulua, mutta myös opiskeltiin käsin niittämistä ja vanhoja kalastustapoja.
Andres Orulan valokuvia festivaalista. Lähde: Haanimaa.ee
Haanimaa lugu
Osa Haanimaa Festivalia oli kuvataiteilija Epp Margnan näyttely Haanimaa lugu.
Perinteiset juhlapäivät
Haanimaalla on tapana juhlia vanhoja juhlapäiviä, esim. päivänseisauksia sekä piksepühää eli ”salamapyhää” helmikuun alussa.
Kielipesä
Oma Haanimaan haaninkielinen kielipesä toimi vuosina 2009–2020. Kyseessä oli koko Viron ensimmäinen kielipesä. Kielipesässä oli säännöllisesti kahdeksan 2–7-vuotiasta lasta ja kaksi opettajaa/ohjaajaa. Kielipesä toimi tavallisesti yhden kokonaisen päivän kerran viikossa, mutta jossakin vaiheessa jopa kolme kokonaista päivää viikossa.
Näytteenä haanin kielestä voi lukea, miten he esittelevät kielipesätoimintaa eli Mia keelepesä um?
Media
Oma Haanimaa-facebook-ryhmä
www.facebook.com/p/Haanimaa-100070107036351
Ryhmään kuuluu tai sillä on 569 seuraajaa.
Haanimaan kyläuutiset -info internetissä
Haani Loometare / Haani Mätäs
Toimittaja, mediapersoona, National Geographicu Eesti -aikakauslehden päätoimittaja jne. Erkki Peetsalu muutti perheensä kanssa Haanimaalle jo 20 vuotta sitten. Kirjoittaa ja hoitaa lampaita.
Kupland
Kupland on Kaakkois-Viron etätyöverkosto. Kuplandin kattobrändi yhdistää etätyöpalveluja tarjoavat osapuolet Kaakkois-Virossa (Võrumaalla, Põlvamaalla ja Valgamaalla). Kupland tarjoaa apua lähinnä sellaiselle tietokoneen kanssa työtä tekevälle, joka on työskennellyt yhdessä ja samassa paikassa, mutta tarvitsee nyt vaihtelua. Kuplandin etätyöpaikat sijaitsevat keskellä kumpuilevaa (vrt. nimi!) Haanimaata.
Tunnettuja ihmisiä Haanimaalta
Kriisan suku
Haanimaan Kokõmäen kylässä Mikun talossa syntyneet veljekset Jakob, Juhan ja Tannil (1866–1940) olivat tunnettuja urkujen rakentajia. Veljesten firma Orelimeisterid vennad Kriisad valmisti ensimmäiset urut vuonna 1886 ja yhteinen toiminta jatkui 1930-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen toimintaa jatkoi Tannil yhdessä neljän poikansa – Rudolf, Harry, Eduard ja Aksel – kanssa. Sota ja neuvostoajan alku olivat kohtalokkaita Akselille ja Rudolfille. Harry pakeni länteen ja rakensi USAssa 18 urut. Suvun firma jäi täten Tannilin kuoleman jälkeen pojista Eduardille ja nykyisin firmaa jatkaa hänen poikansa Hardo, jolla muuten on kolme poikaa: Hanno, Hollan ja Helar, joista Hollan on mukana nykyisen Kriisa Oreliehitus -nimisen firman toiminnassa. Vuodesta 1976 alkaen firma ei enää toimi Kokõmäellä vaan Rakveressä.
Võrun kaupungissa on nykyisin Vendade Kriisade memoriaalmuuseum -museo ja Kokõmäellä Vihtla-järven rannalla on Kriisojen muistokivi.
Musiikki-ihmisiä ovat myös monet nykyiset tunnetut haanimaalaiset: Kaisa Kuslapuu (s. 1995) ja Tarmo Noormaa (s. 1980) ja Mulgimaalta Haanimaalle muuttanut Anu Tali.
Myös Jaan Räppo tunnetaan lauluntekijänä, tosin vain 1–2 laulun takia.
Haani miis -runo/-laulu
Räpon kylässä Võromaalla (muttei ihan Haanimaalla) syntyneen Jaan Räppon (1880–1958) runon ja varsinkin runoon tehdyn laulun tuntevat melkein kaikki virolaiset. Haani miis -runo ilmestyi Jaan Räppon mukaan hänen itsensä julkaisemassa lentolehtisessä vuonna 1897.
Haanja miis vidi lubjakivve
Kolm päivä Võrolõ.
Haanja miis läts Tiganiku puuti
Uma kolmõ kopkaga.
Tahtsõ osta püksi nöpse
Uma higi vaiva iist.
Haanja miis nägi silgupüttü
Tiganiku leti iin.
Haaja miis pallõl puudisaksa:
"Esänd, lupa tsurgata!"
"Tsurka, no tsurka Haanja miis
Uma leeväpalakõst!"
Laul um otsah, laul läts mõtsah,
Ei lää inämb edäsi.
Mehkat ja Mehkamaa
Mehkamaa on Vana-Võromaalla Rõugen kunnassa eli se on entisen Mõnisten kunnan alue. Pinta-ala on lähes 175 km² ja asukasluku noin 800. Alueella on 17 kylää. Mehkojen omaa kielimuotoa äidinkielenä puhuvat vain pieni joukko vanhuksia, mutta monet paikalliset puhuvat kuitenkin pääosin võron kieltä. Positiivinen asia on se, että nuorempia mehkan puhujia on viime vuosina tullut lisää.
Mehkamaan murre poikkeaa võron kirjakielestä mm. seuraavissa seikoissa:
jõ- > e, esim. mehka: egi (nom): ii (gen.): ekõ (part)
vrt. sm. joki:joen:jokea; vir. jõgi:jõe:jõge
Siirtymä-äänne u- ja ü-loppuisten diftongien jälkeen, esim.
mehka: haud:hauwa, vrt. vir. haud:haua; sm. hauta:haudan
mehka: laud:lauwa, vrt. vir. laud:laua
Vokaalimuutokset sanaa taivutettaessa, esim.
mehka: vihm (nom.): vehmä (gen.), vrt. vir. vihm:vihma
mehka: pihl (nom.): pehlä (gen.); vrt. sm. pihla-ja: pihla-jan
mehka: lihm (nom.): lehmä (gen.), vrt. sm. lehmä
Illatiivi on de-päätteinen, toisinaan myös arkaainen he-päätteinen, esim. mehka: kerikudõ; vrt. sm. kirkkoon/kirkkohon; mehka: suhe; vrt. sm. suohon
1-tavuisissa sanoissa metateettinen -nh-päätteinen inessiivi, esim.
mehka: konh, vrt. võro: kon, seto: koh, vir. kus, sm. ”missä”
mehka: manh, vrt. võro-seto: man, sm. ”luona”
Toisinaan pitkä vokaali on säilynyt h:n edessä, vrt.
mehka: riih (nom): riihe (gen.), vrt. vir. rehi, sm. riihi
rj säilynyt genetiivimuodoissa, vrt.
mehka: mari:marja, vrt. võro: mari:maŕa, sm. marja:marjan
mehka: kari:karja, vrt. võro: kari:kaŕa. sm. karja:karjan
mehka | võro | viro | suomi |
atr | adõr | ader | aura |
putr | pudõr | puder | puuro |
põtr | põdõr | põder | peura |
sõpr | sõbõr | sober | vrt. seura |
karh | kahr | karu | karhu |
nürh | nühr | nüri | ”tylsä” |
sulahanõ | sulanõ | sulane | ”renki”, vrt. sulhanen |
andavaq | andvaq | annavad | antavat |
leüdünüq | löüdnüq | leidnud | löytänyt |
Näyte mehkan kielestä: kielenoppaat Hella ja Julius Kokk. Lähde: Eesti Keele Instituut
Mehkamaan kartta
Tarinan mukaan suuren ruttoaallon jälkeen olisi alueella jäänyt henkiin vain yksi mies, jonka nimi oli Mehka. Lopulta hän löysi ihmisen jäljet ja niitä seuraamalla löysi naisen, jonka nimi oli Hipp. Kaikki myöhemmät Mehkamaan asukkaat olisivat tarinan mukaan Mehkan ja Hipõn jälkeläisiä.
Tarina selitetään syntyneen selitykseksi sille, miksi entisen Mõnisten kunnan alueella oli 1700–1800-luvulla niin paljon Mehka ja Hipp -nimisiä ihmisiä, kun muualla ko. nimet olivat käytännössä tuntemattomia. Muut olisivat kutsuneet Mõnisten miehiä ja naisia sitten kutsuma-/pilkkanmillä mehkaq ja hipõq.
Tieteellisemmän selityksen mukaan miehen etunimi Mehka tulee nimestä Mihkel tai saks. Michael. Tietoja Mehka-etunimestä on ainakin 1700-luvun lopulta.
Mõnisten kylässä oli 1970–1980-luvulla paikallinen osuuskauppa, jõnka nimi oli Mehka. Kaupan suuren Mehka-kyltin selitetään levittäneen Mehka-nimen lopulta tarkoittamaan koko Mõnisten kylää.
Instituutiot
Mõniste Talurahvamuuseum
Kuutsin kylä, Rõugen kunta
Mõnisten museon tarina alkaa vuodesta 1948 ja se onkin Viron vanhin ulkomuseo. Pitkät ja hienot perinteet omaava museo kuuluu nykyisin (1.1.2015 alkaen) Võron instituutin museo-osastoon.
Kotus on võron kieltä ja tarkoittaa paikkaa. kotus.ee on internetkotisivu. Siellä kerrotaan Tahevan, Karulan ja Mõnisten seudun uutisia ja tapahtumia. Sivulla kerrotaan myös alueen yhdistysten ja seurojen toiminnasta.
Yksi tärkeimmistä näistä seuroista on Mehkamaa Kultuuriselts
eli ”Mehkamaan kulttuuriseura”.
Mehkamaan kulttuuriseura perustettiin 2017. Seuran päämääränä on auttaa säilyttämään paikallista, Mehkamaan identiteettiä. Seuran edustajan mukaan mehkojen yhteenkuuluvaisuuden tunne on pikemminkin alueellinen, hieman vähemmän kulttuurinen tai kielellinen.
Mehkamaan kulttuuriseura jatkaa jo aiemmin perustetun ja vuonna 2017 lakkautetun Mõnisten kunnan julkaiseman Mehkamaa-lehden julkaisemista. Lehden tuorein numero (lokakuu 2024) on omistettu Rõugen ja Antslan kunnaan neuvotteluille 17 entisen Mõnisten kunnaan eli siis Mehkamaan alueen liittämisestä Antslan kuntaan. LINKKI
Mehkamaa-facebookryhmä
Mehkojen ja mehkamaalaisten oma facebook-ryhmä.
Restoran Kolm Sõsarat
Kolm Sõsarat on nimensä mukaisesti kolmen Visselin siskoksen omistama ravintola pienessä Lüllemäen kylässä syvällä Vana-Võromaan Mehkamaalla. Kerto Vissel on ravintolan pääkokki, Triin Rätsep (o.s. Vissel) ottaa vastaan ravintolaan tulevat vieraat ja Kadri Vissel vastaa ravintolan piha-alueesta, vihannes-, yrtti- ja kukkatarhasta. Ja siskosten äiti on seto ja isä aito võrolainen, kuten jo sukunimikin kertoo.
Vain 10 vierasta mahtuu pieneen idylliseen tilausravintolaan kaukana kaikista keskuksista. Siitä huolimatta ravintolasta on tullut tunnettu koko Virossa ja ”Kolme sisarta” -ravintolan tasosta kertonee kylliksi sen pääsy Michelin-oppaaseen.
Metsäveli-museo/-tila
www.metsavennatalu.ee/en/experience-unique-bunker-tourism-in-south-estonia
Karula
Karula rahvuspark
Karula rahvuspark eli kansallispuisto perustettiin 1979. Karulan ylängöllä sijaitsevan suojelualueen pinta-ala on 123 km. Alueen pienet, lähes pyöreät kukkulat ovat ainutlaatuisia Virossa. Alue on hyvin metsävaltaista, yli 70 % kansallispuiston alueesta on metsää.
Luontoarvojen ohella kansallispuistossa suojellaan myös Võromaan ja erityisesti Karulan seudun rikasta kulttuuriperintöä: võrolainen elämäntapa, savusaunat ja savusaunaperinne sekä rikas võron kieli.
visitestonia.com/fi/karulan-kansallispuisto
Trollan veljekset ja sisar
Karulan seudulla asustelee nykyisin kolme alun perin Navin kylässä Võrun kaupungin lähellä syntyneistä ja kasvaneista kuuluisista Trollan sisaruksista:
Navitrolla, on jo lähes maailmankuulu kuvataiteilija, sisarusparven vanhin ja kuuluisin. Oikea nimi Heiki Trolla. Kuuluisa taideteostensa naivistisista eläinhahmoista ja huumorista.
Tiia Morfin (o.s. Trolla)
Tiia viljelee vanhoja hyöty- ja koristekasveja ja myy niiden siemeniä ja taimia. Firman nimi on Vanaema Aed eli ”Isoäidin puutarha”. Taimi-/ ja puutarhan vieressä toimi Tiian ja hänen meksikolaisen miehensä omistama aito meksikolainen tacoravintola Leno Baar
Agu Trolla
Agu Trolla on teatteri-, TV-, elokuvanäyttelijä. Näyttelee sekä võroksi että viroksi.
Sisarusparven nuorin jäsen Lauri Trolla on aloitteleva lupaava valokuvaaja, joka asustelee Tartossa ja Jaanus Trolla isännöi suurta vihannesten viljelyyn keskittynyttä kotitilaa Navin kylässä ja kauppaa Võrun kaupungissa.
Võrolainen Pohjois-Latvia
Eteläisellä Vanhalla Võromaalla ja nykyisellä Valgamaalla ei 1920-luvun alussa ollut kahden uuden itsenäisen valtion rajan vetäminen helppoa. Valgan kaupunki jaettiin rajalla kahtia ja Viroon jäi latvialaista asutusta ja ennen kaikkea rajanpintaan Latviaan jäi silloin vanhoja võronkielisiä tai kaksikielisiä alueita: Korneti, Vana-Laitsna (Veclaicene), Hopa (Ape)…
Vana-Laitsnan alueen keskuksen Kornetin esittely võronkielisessä Wikepediassa
LUKUSUOSITUS: Olavi Ruitlane: Nainen, 2011.
Tai sitten Olavi Ruitlase romaani Vee peal ja sen pohjalta Ruitlasen itsensä tekemän käsikirjoituksen pohjalta Peeter Simmin ohjaama samanniminen elokuva. Elokuvan traileri: www.facebook.com/watch/?v=1246268419168990
Kommentti: Olavi Ruitlasen Naine-romaani herätti ilmestyessään Virossa melkoiseen keskustelun ja siitä tuli myös bestseller. Myös Hannu Oittisen suomentaman romaanin kritiikeissä tuli selvästi esille kirjailijan romaanissaan esittämä virolaisten/võrolaisten miesten negatiivinen käsitys naisista, mutta kuten nimimerkki Hannu Kirjavinkeissä kirjoittaa: ”Se herätti kiitosta ja pahennusta, ja kylmäksi se ei takuulla jättänyt yhtäkään lukijaansa. Ei minuakaan. Nainen on mukaansatempaava, persoonallinen ja hauska, mutta kuitenkin, jos pintaa syvemmälle katsotaan, myös vakava teos, jota kelpaa suositella myös Kirjavinkkien lukijoille. Takuulla se ei kaikkia miellytä, mutta kyllä se lukea kannattaa.”
Ja muuten ainoa näyte viime vuosien suomennetusta võrolaisesta proosakirjailijallisuudesta…
© M.A. Castrénin seura
© Tapio Mäkeläinen