Väinän- ja koivanliiviläiset
Liiviläisistä ja myös võrolaisista on niin paljon kerrottavaa, että olen päättänyt jakaa tekstit useampaan osaan. Eli tässä siis Liiviläiset, osa
Alue
Region kartta Liiviläiset kuvaa eri tutkijoiden (arkeologit, lingvistit sekä latvialaiset että virolaiset) tutkimuksista yhdistelemällä saatua arveltua mahdollista tilannetta noin 1100-luvun puolivälissä (lukuun ottamatta vendien asuinpaikkoja). Yhtenäisellä värillä on merkitty pääasuinalueet, poikkiviivoituksella alueet, joissa eri liiviläisten heimojen ohella on ilmeisesti asunut myös muita kansoja.
Liiviläisiä asui siis ensinnäkin laajalla alueella Kuurinmaan pohjois- ja myös keskiosissa (keski- ja eteläosissa asui myös balttilaista kielimuotoa puhuneita kuršeja). Kuurinmaan pohjoisrannikko on se alue, missä liiviläisyys ja liivin kieli säilyvät elinvoimaisina aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka, osittain vielä myöhemminkin.
Toinen suuri kartalla yhtenäiseltä näyttävä alue, missä liiviläisiä asui, on alue Keski-Latviassa suunnilleen Väinäjoesta eli Daugavasta pohjoiseen nykyiselle Latvian-Viron rajalla asti ja sekä poikkiviivoitettuna etelään yli Väinäjoen balttilaisten zemgalien myös asuttamalle alueelle ja pohjoisessa erityisesti rannikkoalueella nykyisen Viron alueelle lähes Pärnuun saakka.
Suomen kielellä ovat normaaleja hyväksyttyjä ilmauksia esim. ruotsinsuomalainen, amerikanitalialaiset ja suomenruotsi. Saman mallin mukaan käytän jatkossa termejä kuurinmaanliiviläiset, väinänliiviläiset, salatsinliivi tai salatsinliivin kieli. Käytän myös jokien nimiä Väinä(joki) ja Koiva(joki) enkä pääniminä latviankielisiä nykyisin kartoista löytyviä vastineita Daugava ja Gauja, koska Väinä ja Koiva ovat selvästikin lähempänä jokien alkuperäisiä liivinkielisiä nimiä ja koska väinänliivistä ja koivanliivistä on käytännössä säilynyt vain muutamia henkilönimiä ja paikannimiä.
Idumea (vrt. muinainen paikannimi esim. uudessa testamentissa), idumealaiset ja idumeanliiviläiset sekä vendit ovat sitten jo hankalampia teemoja ja termejä, joten palataan niihin vasta artikkelisarjamme viimeisissä osissa.
Eri arvioiden mukaan 1200-luvun alussa Liivinmaan länsireunalla asui 21 000 – 28 000 liiviläistä, joista 10 000 – 12 000 oli väinänliiviläisiä, 5 000 – 6 000 koivanliiviläisiä ja 6 000 – 9 000 salatsinliiviläisiä eli metsepolenliiviläisiä. Osa tukijoista ei ole aikaisemmin ollut varmoja muuttiko 1000-luvun alussa Kuurinmaalta liiviläisiä Liivinmaalle vai päinvastoin. Nykyisin ollaan jo yleisesti sitä mieltä, että liiviläisiä asui 1100-luvulla sekä Kuurinmaalla että Liivinmaalla. Koko Latvian alueen asukaluku olisi vuonna 1200 tutkijoiden mukaan voinut olla noin 150 000. Myös virolaisia oli suunnilleen yhtä paljon, suomalaisia arvioiden mukaan selvästi vähemmän.
Vaikka liiviläiset aikoinaan asuivat Latvian länsiosissa, niin on hyvin mielenkiintoista, että käytännössä kaikkien suurten ja useiden pienempienkin Latvian jokien jokisuut ja suuri osa keskijuoksuakin olivat aikoinaan liiviläisten hallussa: Venta, Lielupe, Väinä/Daugava ja Koiva/Gauja, mutta myös Rīga, Irbe, Roja, Grīva, Aģe, Vitrupe, Svētupe ja Salatsi/Salaca.
HUOM! kartassa yksi (nro 3) liiviläiskylä Väinäjoen rannalla, toinen (4) Rīga-/Rīdzenejoen rannalla. On mahdollista, että toisen kylän asukkaat olivat väinänliiviläisiä ja toisen kuurinmaanliiviläisiä. Asukkaiden joukossa oli mahdollisesti myös jonkin verran baltteja. Ns. ”Vanhan vuoren” (1, sijaitsi suunnilleen nykyisen Esplanaadin puiston alueella) luona asui jossakin vaiheessa Kuurinmaalta Ventajoen suulta karkoitettuja vendejä. Lähde: Henrikin Liivinmaan kronikka, Seppo Zetterbergin erinomainen esipuhe, SKS 2003.
Varhaishistoriaa
Ehkä 550, 750, 1000 tai 1026 käytiin Saxo Grammaticusin Gesta Danorum -teoksessa mainittu legendaarinen Browallan taistelu, johon osallistui ehkä liiviläisiäkin.
1113 tai 1117 kirjoitetussa vanhavenäläisessä Nestorin kronikassa mainitaan venäläisille/itäslaaveille veroa maksavien kansojen joukossa myös liiviläiset (либь).
n. 1159: Saksalaisia kauppiaita saapuu Väinäjoen suuhun väinänliiviläisten alueelle käymään kauppaa. Zetterberg: ”alkusoitto”.
1100–1200-luvun taite: Venäläisellä/itäslaavilaisella Polotskin ruhtinaalla on verotusherruus väinänliiviläisten alueella.
n. 1180: Bremenin arkkipiispa lähettää kuoriherra ja lähetyssaarnaaja Meinhardin kastamaan pakanoita Väinäjoen varteen.
1184: Alkaa Ykskylässä väinänliiviläisten alueella kirkon ja linnoituksen rakentaminen, Meinhardilla on jo kastettuja liiviläisiä.
1185: Myös Holmin saarelle väinänliiviläisten alueelle pystytetään kivilinnoitus.
1186: Bremenin arkkipiispa vihkii Meinhardin Ykskylän piispaksi.
1187: Meinhardin avuksi tullut Teoderik johtaa koivanliiviläisten käännytystyötä Turaidan linnasta käsin.
1198: Vuonna 1196 kuolleen Meinhardin seuraaja piispa Berthold saapuu ristiretkeläisjoukon kanssa Ykskylään, mutta hänet tapetaan jo samana vuonna.
kevät 1200: Kolmas piispa Albert (von Buxhoevden) saapuu kahden kreivin johtaman noin 500 ristiretkeläisen kanssa 23 laivalla Väinäjoen suuhun. Zetterberg: ”alkaa varsinainen miekkalähetys”. Piispa alkaa jakaa valloitettuja liiviläisalueita läänityksinä kunnostautuneille ristiretkeläisille, mm. Ykskylän ja Lielvārden.
1201: Piispa Albert perustaa Väinäjoen ja sen Rīga-sivujoen väliselle alueelle liiviläisten osoittamaan paikkaan Liivinmaan ensimmäisen kaupungin eli Riian hallinnolliseksi, kaupalliseksi ja kirkolliseksi keskukseksi. Myös piispanistuin tuodaan Riikaan.
1202: perustetaan Kalparitaristo. Väinäjoen suuhun perustettaan Dünamünden, Väinänsuun eli Daugavgrīvan sistersiläisluostari.
1203: Teoderik vie koivanliiviläisten päällikön Kaupon matkalle Saksaan ja Roomaan saakka. Paavi Innocentius III lahjoittaa Kaupolle 100 kultarahaa.
1206: Holminliiviläiset (väinänliiviläisiä) sotivat Polotskin ruhtinaan tukemana Albertia ja ristiretkeläisiä vastaan, joita tukevat myös Kaupon johtamat liiviläiset. Ak(k)on johtaman holmilaiset häviävät taistelun. Tappion seurauksena pakkokaste ja velvollisuus auttaa taisteluissa ristiretkeläisiä. Kirkkoja aletaan rakentaa lisää.
1206: Albert ja kalaparitarit alkavat rakentaa Cēsisin eli Wendenin linnaa.
1210: liiviläiset suunnittelevat Riian kaupungin valloittamista ja tuhoamista mm. kuršien tuella. Holminliiviläiset ja Kaupon johtamat Turaidan alueen liiviläiset pelastavat kaupungin.
1217: Madisen päivän taistelussa kuolee virolaisten päällikkö Lembitu ja haavoittuu kuolettavasti Kaupo, joka kuolee ilmeisesti seuraavana päivänä.
Sekä väinänliiviläiset että pienempi koivanliiviläisten ryhmä sulautuivat pian alueen balttilaisiin heimoihin (ja pieni joukko hengissä säilynyttä eliittiä baltiansaksalaisiin) eikä kummankaan ryhmän kielenparresta ole säilynyt kuin paikannimiä ja henkilönimiä.
1200–1300-luvulla asui nyky-Latvian alueen kaupungeissa liiviläisiä käytännössä vain Riiassa. Jo 1300-luvulla olivat Turaidan seudun liiviläiset jo osittain assimiloituneet latvialaisiin. Liivinmaan alueella liiviläiset jäivät jatkuvasti sotien jalkoihin: ensin Liivinmaan sodissa 1558–1583 ja pian uudelleen Puolan ja Ruotsin välisessä sodassa 1600–1629. Lisäksi sodan toivat mukanaan suuria kulkutautiepidemioita. Kirkonkirjat kertovat, että Suuren Pohjan sodan taiteluiden tauottua vuonna 1710 oli Liivinmaalla liiviläisiä enää Limbažin ja Salatsin seurakunnissa,
Kun vertaamme 1100-luvun lopun liiviläisalueiden karttaa latvian kielen nykyiseen murrealuiden karttaan, niin käy helposti selville, ettei väinänliivistä eikä koivanliivistä ole jäänyt mitään substraattia (“substraatti, kielitieteessä syrjäyttävässä kielessä ilmenevä syrjäytyneen kielen vaikutus”) ko. alueilla puhuttaviin latvian kielen murteisiin, toisin kuin Kuurinmaalla ja Liivinmaan luoteisosissa (sinivihreä ja vaaleansiniset alueet kartalla).
Kulttuuri
Museot
Turaidan museo eli Turaidas muzejrezervāts
Yksi museon osasto, joka sijaitsee entisessä linnan/kartanon puutarhurin talossa, esittelee turaidanliiviläisten eli siis koivanliiviläisten kulttuurihistoriaa.
Daugavan museo eli Daugavas muzejz
Daugavan museo eli entinen Dolen museo on Dolessa eli entisellä Holmin saarella. Museossa kerrotaan myös alueen menneisyydestä 1100–1200-luvulla eli väinäniiviläisistä (Ykskylän ja Holmin alueen liiviläisistä), kuten käy ilmi museon esittelyvideostakin.
Liiviläinen kivipää
Vuonna 1851 (tai 1852) paikallinen talonpoika löysi Salaspilsin ja Ikšķilen väliltä (eli entiseltä väinäliiviläisten aluuelta) suuren kivestä tehdyn pään. Hän myi sen kivenhakkaajalle, joka lahjoitti sen museolle, jonka kautta kivipää päätyi lopulta Riian Tuomiokirkon luostariosan ristikäytäviin. Jossain vaiheessa kivipää kuitenkin katosi ja löydettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin vuonna 2000 arkeologisten kaivausten yhteydessä Tuomiokirkon sisäpihalta. Nykyisin alkuperäinen kivipää on taas Tuomiokirkon ristikäytävissä, joissa on esillä vanhaa esineistöä ja taideteoksia. Sen mitat ovat 93 cm x 82,5 cm x 65,5 cm ja paino 780 kg. Liiviläinen kivipää. Kuva: Tapio Mäkeläinen, 2023.
Vanhaankaupunkiin Liivin aukion (Līvu laukums) reunalle nurmikolle sijoitettiin kivipään ”kopio” vuonna 2003. Se on kuitenkin huomattavasti isompi eli kolme kertaa suurempi kuin alkuperäinen kivipää eikä niin tyylikäs kuin originaalinsa.
On arveltu, että kiviveistos, jonka on ehkä 400- tai 500-luvulta (tai 1400-luvulta tai vasta 1700-luvulta) esittäisi pakanallisten liiviläisten jotakin jumalaa. Tai on jopa väärennös (tuskin!!!). Nykyisin sitä kutsutaankin vain Liiviläiseksi kivipääksi.
Lielvārden vyö
Osion viimeisessä osassa kerrotaan kuuluisasta Lielvārden vyöstä. Lielvārde oli aikoinaan vanhoja väinänliiviläisten keskuksia.
Ihmisiä
(ja samalla muutamia väinänliiviläisiä ja koivanliiviläisiä henkilönimiä)
Akko
Holmin liiviläisten vanhin eli päällikkö. Sotii piispa Albertia ja Kalparitareita vastaan. Riikalaiset tappoivat hänet taistelussa 1206.
Alo
Ensimmäinen Henrikin kronikassa nimeltä mainittu liiviläinen ja ensimmäinen, jonka Henrik mainitsee kastetun vuonna 1184. Ilmeisesti Ykskylästä.
Anno
Turaidan liiviläisten päällikkö 1190-luvulla ennen Kaupoa.
Dabrel
Dabrel eli Dobrel eli Dabrelis oli koivanliiviläisten vanhin. Kaupo hallitsi Turaidan pohjoispuolta ja Dabrel eteläpuolta, mm. Sateselen linnaa. Kaupo otti vastaan kasteen 1190-luvun alussa, muttei Dabrel. 1206 Dabrel johti Turaidan puolustusta saksalaisia ristiritareita, semgaleja ja Turaidasta karkotettua Kaupoa vastaan. Vaikkeivat viholliset onnistuneet Turaidan valloittamisessa, niin Dabrel otti kuitenkin samana vuonna vastaan kasteen ja antoi kastaa myös muita koivanliiviläisiä. Jo vuonna 1207 Turaida annettiin ritariston haltuun, mutta Dabrel joukkoineen soti kuitenkin heidän liittolaisenaan virolaisia vatsaan. Kuoli ilmeisesti ruttoon 1211.
Kaupo
Kaupo (Henrikin kronikassa Caupo) oli koivanliiviläisten tärkein vanhin ja Turaidan linnan päällikkö, jota on toisinaan kutsuttu myös kuninkaaksi. Hän oli myös ehkä ensimmäinen liiviläisten päälliköistä, jonka otti vastaan kasteen ja kristinuskon (?1191) ja taisteli jatkossa piispojen ja ristiretkeläisten rinnalla omine joukkoineen. Eräs ratkaiseva tapahtuma Kaupon elämässä tapahtuo ilmeisesti vuonna 1203, kun hän Roomassa tapasi paavi Innocentius III:n.
Kaupo kuoli joko 21.9. tai 22.9.1217 Madisen päivän taistelussa saamiinsa haavoihin. Kaupon ainoa poika Berhold kuoli ennen isäänsä Ümeran/Jumaran taistelussa 1210 ja niinpä Kaupo testamenttasi omaisuutensa Riian kirkolle.
Kaupon tyttäristä, mm. Hedvigistä ja Magda(lenasta), polveutuvat sukuperinteiden mukaan baltiansaksalaiset von Lieven-suku (mihin viittaa jo sukunimikin!), von Ungern-Sternberg-suku ja von Koskull-suku.
Vesike oli Henrikin kronikan mukaan 1200-luvun alussa koivanliiviläisten päälliköitä, halliten Koivan oikeaa rantaa, mahdollisesti ainakin jossain vaiheessa Turaidaa ja Krimuldaa. Soti alussa piispaa, Riikaa ja kalparitaristoa vastaan, mutta myöhemmin heidän liittolaisenaan saarenmaalaisia ja muita virolaisia vastaan.
Muita Henrikin kronikassaan mainitsemia liiviläisiä: Asso (liiviläisten päällikkö), Gerweder, Ninnus (liiviläisten vanhin) ja Uldenago.
Muita kuin liiviläisiä
piispa Albert (von Buxhövden)
Albert von Buxhövden (n. 1165–1229) oli liiviläisalueen kolmas piispa. Hän siirsi piispanistuimen Riikaan, jonka hän oli perustanut väinänliiviläisten maille 1201. Albert oli suunnitellut valloitettavista alueista muodostettavan kirkkovaltion, jonka johdossa hän ja hänen sukunsa olisi ollut. Hän ottikin Saksasta mukaan viisi veljeään ja muita sukulaisiaan ja Buxhövden/Buxhoevden -suvusta tulikin vuosisadoiksi yksi Baltian alueen merkittävimmistä aatelissuvuista, vaikkei Albertin haave oman sukunsa johtamasta kirkkovaltiosta koskaan toteutunutkaan.
Albertin veljistä Hermann toimi mm. Lihulan ja Tarton piispana, Rothmar Tarton tuomiokapitulin tuomiorovastina, Theoderic mm. Idumean voutina ja Otepään alueen omistajana. Engelbert mainitaan Henrikin kronikassa ensimmäisten Riian kaupungin asukkaiden tuojana ja itsekin kaupunkilaisena. Veli Johanneksesta ei ole paljon tietoja.
LUKUSUOSITUS: Henrikin Liivinmaan kronikka. Suomennos: Maijastina Kahlos & Raija Sarasti-Wilenius, SKS 2003. Lue myös Seppo Zetterbergin erinomainen esipuhe Henrik ja hänen Liivinmaan kronikkansa.
Kirjallisuutta
Renāte Blumberga, Tapio Mäkeläinen ja Karl Pajusalu (koostanud ja toimetanud): Liivlased. Ajalugu, keel ja kultuur. Eesti Keele Sihtasutus, 2011. (Sama teos ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin myös latviaksi).
Vilho Niitemaa ja Kalervo Hovi: Baltian historia, 2. täyd. p., Tammi, 1991
