Sörulaiset ja Sörvemaa
Viron vuoden 2021 väestölaskennassa 35 740 ihmistä ilmoitti osaavansa saarten murteita. Kyseessä ovat siis Saarenmaan, Hiidenmaa, Muhun ja Kihnun murteet. Eli uusimman väestölaskennan tietojen mukaan Viron suurten saarten kielimuoto on võron kielen jälkeen toiseksi suurin paikallinen kielimuoto koko Virossa.
Hiidenmaalaisilla ja kihnulaisilla on tunnetusti vahva oma identiteetti ja niin on myös muhulaisilla. Saarenmaa ei ole yhtenäinen, vaan eri alueilla on mm. omat kansallispukunsa ja omat sukkamallinsa sekä myös omat toisistaan hieman poikkeavat puheenpartensa. Viime vuosina saarenmaalaisista erityisesti sörulaiset ovat moninkin eri tavoin aktivoituneet ja kuulemma saaneet muidenkin Saarenmaan alueiden ihmiset vähitellen heräämään oman kotikontunsa perinnekulttuurin ja kielenparren arvostamiseen. Eli katsotaan ja kuulostellaan, mitä jatkossa tapahtuu!
Alue
Paikallisella kielellä: Sörvemaa
Virolainen tietenkin sanoo ja kirjoittaa Sõrve tai useimmin Sõrve poolsaar, mutta suomeksi voi kirjoittaa myös paikalliseen tapaan Sörvemaa, erityisesti kun muistaa, että Virossa on useita Sõrve-nimisiä paikkoja. Maantieteellinen nimi kuitenkin Sõrven niemimaa, sillä juuri se löytyy kartoista.
Sörulaisten alue eli Sörvemaa on Sõrven niemimaa eli alue Salmejoesta alkaen aina niemimaan kärkeen eli Sõrven Säären loppuun saakka. Eli noin 32 km x max 10 km, yhteensä 180 km2.
Toisen määritelmän mukaan entisten Ansekülan ja Jämajan suurpitäjien (vir. kihelkond) alueet. Alue ulottuu Salmejoesta hieman pohjoiseenkin, mutta vain sinne saakka, missä on perinteisesti käytetty Ansekülan kansallispukua.
Kielellisesti rajana on Salmejoki.
Puhutaan myös Ees-Sörvesta ja Taga-Sörvesta, erityisesti kun puhutaan kielenparresta. Ees-Sörve vastaa Ansekülan ja Taga-Sörve Jämajan entisten pitäjien alueita.
Asukaita / puhujia
Paikallinen ihminen on sörulane. Suomeksi voisi siis sanoa sörulainen, muttei toki sõrvelainenkaan väärin ole. Koko niemimaalla asuu nykyisin (ennen toista maailmansotaa asukasmäärä oli huomattavasti suurempi, vrt. historia) noin 1000 henkeä, joista yli 400 Salmen kylässä.
Ihmiset, jotka kunnolla taitavat sörven kieltä (sörve keel), ovat vanhempaa väkeä ja heitä on eri arvioiden mukaan noin 20–30 kpl. Ihmisiä, jotka osaavat joitakin sanoja tai sanontoja, on noin 300–400. Lapsille kieltä koulussa ei opeteta, mutta tilanne saattaa olla muuttumassa jo ihan lähiaikoina. Vuonna 2017 ilmestynyt Sörulase aabits on ilmestymisestään saakka lahjoitettu jokaiselle Salmen koulun oppilaalle. Ja myös kouluun tulevat uudet opettajat saavat sen lahjaksi.
Kieli – sörve keel
Sörulaisille oma kielimuoto on keel eli ”kieli”, vaikka he ovatkin hyvin tietoisia siitä, että kyseessä on viron kielen saarten murreryhmään ja sen Länsi-Saarenmaan alaryhmään kuuluva paikallismurre. On mahdollista erottaa myös Ansekülan ja Jämajan (eli siis sörulaisten) murteet omaksi alaryhmäkseen.
Sörulaiset, kuten muutkin saarenmaalaiset ”laulavat” eli puheen nouseva ja laskeva intonaatio erottaa heidät selvästi muista viron kielen puhujista. Toinen selvä piirre on se, että he eivät käytä õ-äännettä ja kirjainta, kuten ei suurin osa muistakaan saarenmaalaisista. Viron yleiskielen õ:n vastine ei kuitenkaan kaikissa sanoissa ole ö, kuten yleensä luullaan, vaan kyseeseen tulevat kaikki muutkin vokaalit ä:tä lukuun ottamatta.
Esim. söru-viro-suomi:
e: keik – kõik – kaikki; veti – võti – (”avain”; vrt. otin - ottimen)
i: kidi – kõdi – kuti-aa, kuti-na
o: noid – nõid – noita; joolud – jõulud – joulut
u: luhki – lõhki
ü: türu – toru – torvi
ö: pöösas – põõsas – pensas; pöld – põld – pelto, vörk – võrk – verkko
Sörven kielessä esiintyy (= ääntyy) e:n ja ä:n välinen äänne ɛ, yleensä sanoissa, joissa viron yleiskielessä on diftongi ea, esim.
pɛɛl – peal – päällä
ɛɛ – hea – hyvä
Sa pead tɛɛdma keik mailma asjad – Sa pead teadma kõik maailma asjad – Sinun pitää tietää kaikki maailman asiat
Kirjoitussa tekstissä ɛ-tä ei kuitenkaan merkitä!
Kun viron yleiskielessä on au-diftongi, niin sörulainen ääntää ou-diftongin, esim.
kounid loulud – kaunid laulud – kauniit laulut
koer oukus – koira haukkui
Sanan alussa ei ole h-ta, esim.
obu – hobune – hevonen
oomig – hommik – huom-en
uvitav – huvitav – vrt. huvittava
Sörven kielessä esiintyy (toisessa kestoasteessa) geminaatta-äng-äänne eli samalla tavalla kuin suomen kielessä, mutta toisella tavalla kuin viron yleiskielessä, esim.
Tuas ei saa ingata [iŋŋata] – Toas ei saa hingata – Huoneessa ei pysty hengittämään.
Mamma löngad [löŋŋad] on mässis – Mamman langat ovat sekaisin.
1-tavuisissa sanoissa, joissa muissa sanamuodoissa esiintyy i-äänne, l, n, r, s ja t liudentuvat (ei merkitä).
Sörven kielessä varsin runsaasti sanoja, joita eivät edes muut saarenmaalaiset ymmärrä tai ymmärtävät väärin, mannervirolaisista ja suomalaisista nyt puhumattakaan.
Esim.
elu ”talo”
ida ”koillinen”, Huom! itä on söruksi maagar ja länsi vesigar
kurt ”käpy”
läkuouk ”kuralätäkkö”
rend ”ruokapöytä”
trila ”jääpuikko”
Kielto
Useita eri kieltosanoja, jopa samassa lauseessa, esim.
Äi sii pole täna mette kedad käind. ”Ei täällä ole ketään käynyt tänään.”
Kieltoverbillä on kaksi aikamuotoa (eli toisin kuin viron yleiskielessä), esim.
ep ole – ei ole – ei ole
es ole – ei olnud – ei ollut
Aapinen eli Sörulase aabits ilmestyi 2017. Sörvemaa Pärimuse Selts -järjestön julkaisemasta teoksesta tuli heti suunnaton myyntimenestys, josta pian ollaan ottamassa jo kolmatta painosta (900+900+?900 kpl). Oikeastaan kyse ei ole aapisesta, vaan maailman ensimmäisestä lähes kokonaan sörvenkielisestä teoksesta (sivuja 254). Kyseessä on sörven kielen oppikirja (mukana myös sanasto-osa) ja kielioppi, mutta myös tietoteos elämästä, tapakulttuurista, historiasta, juhlapäivistä jne. Sörumaalla. Lauluja ja sanontoja unohtamatta!
Aapisen tekstejä luettuna:
LINKKI: sörvemaa.ee/sorulase-aabitsa-luud-ning-loulud
Historia
Alun perin Sörve oli erillinen saari, jonka ilmeisesti vasta vuosisatojen kuluessa maankohoamisen seurauksena on kasvanut yhteen muun Saarenmaan kanssa. Nykyinen Salmejoki oli aikoinaan salmi (vrt. sen nimi), joka erotti Sörven saaren muusta Saarenmaasta.
Kura kurk – Irbes jūras šaurums -salmen toisella puolella, vain noin 27 km päässä, on Kuurinmaan pohjoisrannikko ja Kuurinmaan liiviläisten vanhat rantakylät. Suhteet ja kontaktit meren yli olivat aina toiseen maailmansotaan saakka hyvin läheiset ja vilkkaat. Monet Sörvemaan lapset työskentelivät kesäisin paimenina jne. liiviläiskylissä ja avioliittojakin liiviläisten ja sörulaisten välillä solmittiin. Myös kielellisesti sörven kielessä ja Kuurinmaan liivissä on selviä yhteisiä piirteitä, joihin esim. professori Karl Pajusalu on viimeaikaisissa tutkimuksissaan viitannut.
n. 750
Salmen kaksi viikinkiveneisiin haudattua joukkoa todistavat, että viikinkien ja ainakin sörulaisten ja muiden länsisaarenmaalaisten kontaktit ovat tiiviitä ja joskus väkivaltaisiakin 700–800 jKr.
1227–1559
Sörve kuuluu Läänemaan-Saarenmaan piispan maihin.
1300-luvulla
Sörvemaan alueelle muuttaa ruotsalaisia. He sörulaistuvat vähitellen, mutta vielä 1700-luvulla Sörvestä löytyy ruotsin kielen taitoisia.
1559
Tanska ostaa Saarenmaan piispan ja Kuurinmaan piispan alueet kuninkaan pikkuveljen herttua Magnusin omaksi valtakunnaksi. Myöhemmin alue kuuluu suoraan Tanskalle aina vuoteen 1645 saakka.
1645–1710
Ruotsin vallan aika
1710–1917
Venäjän keisarikunnan aika
1863
Ansekülan kirkkoherran Martin Körberin (1817–1893) organisoimana järjestetään Sörvessa Massin nummella laulujuhlat Sõrvema Laulupüha: laulajia n. 60 ja yleisöä n. 500. Jo hieman aikaisemmin Körber perustaa Ansekülaan laulukuoron.
lokak. 1917–jouluk. 1918
Saksan miehityskausi ensimmäisen maailmansodan aikana
1918–1940
Itsenäinen Viro
1940–1944
Toinen maailmasota
heinäk. 1941–lokakuun loppu 1944
saksalaismiehitys Sörvessa
syksy 1944
Saksalaiset siirtävät pakolla noin 3 000 tavallista Sörven asukasta Saksan ja nykyisen Puolan alueille leireille vetäytyessään Sörvesta loppusyksystä 1944.
heinäkuu 1945
Vasta yhdeksän kuukautta myöhemmin eli heinäkuun puolivälissä 1945 sörvelaiset palaavat Saksasta takaisin kotiseudulle (elokuussa Sörveen), jonka taistelut ja puna-armeija ovat täysin hävittäneet. Kyseisen ”retken” pikkulapsena perheensä kanssa tehnyt kirjailija Ülo Tuulik (s. 1940) kirjoittaa aiheesta myöhemmin kirjan Sõja jalus.
30.7.1992
Viron hallitus sekoilee pahan kerran eikä Torgun kuntaa (sellainen oli ennen sotaa ja neuvostomiehitystä) voinut ja saanut perustaa. Alueen asukkaita ei tavallaan lakien mukaan pidetty Viron kansalaisina.
18.8.1992
Paikalliset asukkaat perustavat protestina hallituksen toimimattomuudelle leikkimielisen Torgun kuningaskunnan entisen Torgun kunnan alueelle. Myöhemmin oma kunta kyllä saadaan, mutta mm. matkailijoiden kiinnostuksen herättänyt Torgun kuningaskunta jatkaa yhä toimintaansa.
Torgun ensimmäiseksi kuninkaaksi valitaan Viron parlamentissa rojalistisen puoleen kansanedustajana toiminut Kirill Teiter (1952–2022) (Kirill I).
10.7.2009
Perustetaan Sörvemaa Pärimuse Selts.
26.8.2023
Kansanäänestyksellä Kirill Teiterin kuoltua uudeksi Torgun kuningaskunnan kuninkaaksi valitaan hänen vanhin poikansa Kristian Teiter (Kristian I).
Instituutiot
Sörvemaa Pärimuse Selts
Sörvemaa.ee
Sörvemaa Pärimuse Selts eli Sörvemaan perinne(kulttuuri)seura yhdistää alueen aktiivisia toimijoita. Järjestön päämääränä on alueen oman kulttuurin, perinnekulttuurin/kulttuurimuotojen säilyttäminen – elämäntapa, tapakulttuuri, kieli, työtavat, ajattelumallit, taide, käsityö.
Seuran siipien suojassa on useita musiikkikollektiiveja. Tehdään käsitöitä, jaetaan tietoja ja taitoja, käydään esiintymässä. Edistetään, tutkitaan ja säilytetään.
Söuke Sörvemaa eli ”Sellainen Sõrvemaa” on seuran kotisivulla ilmestyvä internet-julkaisu/lehti.
Yhdistyksen kantava voima on Ansekülassa asuva kasviekologian tutkija (Tarton yliopisto) Tammeougu Mari eli Mari Lepik, 8. sukupolven sörulainen.
Kulttuuri
Kansallispuvut:
sörvemaa.ee/sps/sorve-rahva-riided
rahvaroivad.ee/regioonid/saared/ansekula/ansekula-naine
rahvaroivad.ee/regioonid/saared/ansekula/ansekula-mees
rahvaroivad.ee/regioonid/saared/ansekula/jamaja-naine
rahvaroivad.ee/regioonid/saared/ansekula/jamaja-mees
Musiikki
Ammuker: Siiruviiruline. Sörvemaa Pärimuse Selts, 2024. Sörulaisten Ammuker eli ”Sateenkaari” -naiskuoron runolaulu-levy. Sörunkielisiä ja muita Saarenmaan murteilla esitettyjä lauluja. CD-levy lahjoitetaan kaikille Saarenmaan kouluille.
Laulu ja video: LINKKI (Peretüdar neitsikene -laulu)
Sörvemaa Pärimuse Selts -järjestön siipien alla toimii Ammuker-naiskuoron ohella myös muitakin paikallisia musiikkikollektiiveja: mieskuoro Soe Jutt, etnopunkyhtye Küi ja Sörve maakoor -sekakuoro sekä Sörvemaa Sörmitsejad -kansanmusiikkiyhtye.
Ansekülassa järjestettiin jo vuonna 1863 Martin Körberin johdolla suurehkot laulujuhlat eli siis kuusi vuotta ennen Tartossa 1869 järjestettyjä Viron ensimmäisiä yleislaulujuhlia. Ja kesällä 2024 järjestettiin taas laulujuhlat, nykyiseltä nimeltään Sörvemaa laulupüha.
Tanssi
Paikallinen Körgküla pärimustantsu ring tanssii ja esittää perinteisiä vanhoja tansseja.
Teatteri
Salme Vallateater eli ”Salmen kunnanteatteri” on amatööriteatteri, joka toimii Salmen kulttuuritalossa. Teatterilla on myös oma senioriryhmä ja nuorten ryhmä, jotka myös esiintyvät. Esityksissä on myös käytetty sörun kieltä ja lauluja.
Media
Vikerraadio: Sörvekeelsed uudised (Sörulaste raadiu):
joka kolmas viikko keskiviikkoisin klo 18.45 vuodesta 2023 alkaen.
Linkki uutisten arkistoon: LINKKI
Internet-sivusto
sörvemaa.ee ja sen osana internetlehti Söuke Sörvemaa
Mm. em. radiouutiset ja vähän selityksiä, kuvia jne
Kirjat
Koostaja: Mari Lepik, Katrina Tarkin, Merle Lepik (koost.): Sörulase aabits. Sörvemaa Pärimuse Selts, 2017
Aapisen tekstejä löytyy luettunakin:
HUOM! Aapisen 1. painos 900 kpl myytiin muutamassa päivässä ja kesäkuun lopussa 2024 oli jo toinenkin 900 aapista lähes myyty, niin että kolmatta painosta jo valmisteltiin.
Martin Körber: Sörwema – Sõrvemaa. Sõrvemaast jutustavad peatükid raamatust ”Saaremaa enne ja nüüd”. Sörvemaa Pärimuse Selts, 2012.
Sörulaiset ovat valinneet Körberin teoksesta Ansekülaa ja Jämajaa koskeavat osat ja vanhahtavalle viron kielelle ko. tekstit on kääntänyt Oskar Niit. Tammeougun Marin johdolla on teokseen lisätty selittäviä, täydentäviä tai muuten kiinnostavia ja/tai hauskoja pääosin sörunkielisiä tekstejä.
Alkuperäisteos: Oesel einst und jetzt. Zweiter Band, Die Kirchspiele Mustel, Kielkond, Anseküll, Jamma, Wolde u. Pyha, 1899
Martin Körber: Sörwema löoke ehk 30 mönnusat laulo, 1862
Martin Körber: Sarema laulik, üks mönnus luggemisse ramat nore ja wanna rahwale / Ansekülla öppetaja [M. Körberi] kirjotud, 1864
Martin Körber: Laulud Sõrwemaalt, mitme healega – Lieder aus der Schworbe, mehrstimmig. 1.-2. jaggo, 1867
Martin Körber: Sarema Kuldnok: ilmaliku laulude koggu, nore ja wanna rahwa melejahhutuseks / endise Ansikülla öppetaja [M. Körberi] kirjutud (valitut runot ja laulunsanat), 1879
Ülo Tuulik: Sodan jaloissa, 1976 (vir. Sõja jalus, 1974)
Vuonna 1940 syntynyt Ülo Tuulik ja hänen perheensä kuuluivat siihen joukkoon, jotka saksalaiset pakolla evakuoivat Sörvesta Saksaan loppusyksystä 1944. Tuulik kirjoitti koskettavan romaani perheensä ja muiden sörulaisten kohtaloista 1944–1945.
Ihmiset
Martin Körber (1817–1893)
Tunnetun baltiansaksalaisen pappisuvun jäsen, jonka isä, molemmat isoisät ja yksi isoisoisä, kaksi veljeä ja appiukko olivat kaikki luterilaisia pappeja eri puolilla nykyistä Viroa.
Martin Georg Emil Körber syntyi Etelä-Virossa Võnnussa 1817, mutta siirtyi heti Tarton yliopistosta valmistuttuaan eli vuonna 1842 Saarenmaalle. Ensin hän toimi muutaman vuoden opettajana ja sitten pappina Kuressaaressa, mutta jo 1845 hän toimii Ansekülan seurakunnassa Sõrven niemimaalla. Ansekülan kirkkoherra hän oli vuosina 1846–1877. Martin Körber kuoli Kuressaaressa 1893 ja hänet on haudattu Kudjepen hautausmaalle Kuressaaren lähelle.
Körber oli aktiivinen musiikki-ihminen, joka perusti Ansekülaan kuoron 1860-luvun alussa ja jonka aloitteesta ja organisoimana järjestettiin yksi aivan ensimmäisiä virolaisten laulujuhlatapahtumia Sõrvema Laulupüha vuonna 1863.
Körberin pääteos on laaja Saarenmaata esittelevä kolminiteinen saksankielinen Oesel einst und jetzt (1887–1915), mutta hän julkaisi myös viron kielellä uskonnollista kirjallisuutta (mm. Õnsa Lutterusse Katekismusse ramat, ärraselletud) ja useita runo- sekä runo- ja laulukirjoja, joissa oli hänen runojaan, laulujaan ja myös sävellyksiään. Tunnetuimpia Körberin lauluista ovat Vaikne kena kohakene, Mu isamaa armas, Ma olen väike karjane, Kus on mu kallis isamaa? ja Kiigu, liigu, laevukene.
Tammeougu Mari (Sörvemaan vanhaan tapaan sanottuna eli kotitalon nimi genetiivissä + etunimi) eli Mari Lepik (s. 1978) on Ansekülaan juurilleen palannut kasviekologian tutkija (Tarton yliopisto) ja 8. sukupolven sörulainen. Hän on aktivisti Sörvemaa Pärimuse Selts -seurassa, mutta myös mm. useissa paikallisissa musiikkikollektiiveissa, mm. Ammuker-lauluryhmässä, Maakoorissa ja KÜI-yhtyeessä. Mari on ollut tekemässä sörunkielisiä radio-ohjelmia, Ammuker-lauluryhmän levyä sekä Sörulase aabits ja Martin Körberin Sörwema – Sõrvemaa. Sõrvemaast jutustavad peatükid raamatust ”Saaremaa enne ja nüüd” -teoksia. Tammeougu Mari on tunnetuin nykysörulainen.
Ülo Tuulik (s. 1940)
Abrukan saarella opettajaperheeseen syntynyt kirjailija, joka kaksoisveli Jüri Tuulik (1940–2014) oli myös kirjailija ja heidän kirjastonhoitaja isosiskonsa Salme Tuulik (1925–2015) oli lyyrikko.
Ülo Tuulikin keskeisin ja useille kielille käännetty teos on alun perin vuonna 1974 ilmestynyt Sõja jalus, jonka Anja ja Juhani Salokannel suomensivat ja jonka ilmestyi 1976 suomeksi nimellä Sodan jaloissa.
Kirjan ensimmäinen lause suomennoksessa kuuluu näin: ”Meitä vietiin yöllä.” Ja kuudes: ”Oli lokakuun 27. päivä vuonna 1944.” Ja kolme viimeistä: ”On toukokuun puoliväli, kotiin päästään 28. elokuuta [1945]. Mistä nainen tietäisi, että koti on palanut ja hylätty. Hän työntää lastenvaunuja ja tulee lähemmäs kotia.” Sensuroimaton versio Sõja jalus -romanista ilmestyi vasta 2010.
Ülo Tuulik työskenteli useissa virolaisissa lehdissä ja Viron kirjailijaliitossa. Hänen tärkeimmät teoksensa:
- Aafrika kuum meri (matkakirja), 1965
- Vihm Gibraltaris (novellikokoelma), 1972
- Sõja jalus, 1974
- Atlandi kirjad (novellikokoelma), 1979
- Kuidas kuulata tormi (lehtikirjoituksia), 1980
- Kõrge taevas (esseistinen matkakirja), 1985
- Sõja jalus (sensuroimaton versio), 2010
Abrukan saari kuului aikaisemmin vanhaan Ansekülan suurpitäjään (vir. kihelkond.)
LUKUSUOSITUS:
Ülo Tuulik: Sodan jaloissa, 1976
alkuperäisteos Sõja jalus, 1974; sensuroimaton versio 2010
Nähtävyydet
Jämajan luterilainen kirkko
Laadlan kylä
kyläkauppa, kanikylä ja kotiravintola Tui Koduresto:
Ohessaaren ranta
myös kesäkahvila ja majoitustakin tuulimyllyssä: Ohessaare Tuuliku Rannakohvik LINKKI
Salmen viikinkilaivat
Dokumenttielokuva Salmen viikinkilaivoista LINKKI
Stebelin rannikonpuolustuspatteri
Sõrven majakka
Vieressä on myös hyvä ruokapaikka ja hienot näköalat terassilta: Sääre Paargu LINKKI
Sörven sota-, historia- ja luontomuseo
Sörwespa ja Sörweköök
SPA-hotelli ja ravintola