Mulgit ja Mulgimaa
Mulgeista on syytä aloittaa tämä varsin pitkä yhteinen matkamme kahdestakin eri syystä.
Ensinnäkin nykyisin käytännössä kaikkien kielentutkijoiden mukaan myöhäiskantasuomen hajoaminen tapahtui niin, että tulevien etelävirolaisten kielimuotojen puhujien ja kaikkien muiden ims. kielten puhujien esi-isien tiet erkanivat. Ohessa FT Petri Kallion kaavio, mistä selviää sama asia.
Sekä arkeologien että kielentutkijoiden mukaan esi-isiemme siirtyminen Volgan-Kaman seudulta Itämeren rannoille tapahtui selvästi myöhemmin kuin aiemmin on arveltu. Virolainen arkeologi Valter Lang ajoittaa sen tapahtuneeksi useina eri aaltoina 1200/1100–300/200 eKr. Ja osa kielentutkijoista pitää tätäkin ajoitusta liian varhaisena.
Milloin sitten tapahtui myöhäiskantasuomen jakaantuminen rannikon itämerensuomeen ja sisämaan itämerensuomeen? Ilmeisestikin yllättävän myöhään verrattuna siihen, mitä meille ennen esim. yliopistossa opetettiin. Ja toisaalta erään asiantuntijan eli kielentutkija Petri Kallion vastaus kysymykseeni: ”Minusta kielten eriytyminen on niin hidas ja asteittainen prosessi, etten lähtisi niitä tarkasti ajoittamaan.” Palaan näihin ajoituksiin vielä myöhemmin ja aivan tämän artikkelisarjan lopussa.
Eri etelävirolaisten kielimuotojen eriytyminen taasen tapahtui Petri Kallion (Kallio, 2018) mukaan tähän tapaan:
Alue
Mulgimaa jakaantuu viiteen vanhaan emäpitäjään (vir. kihelkond): Halliste, Helme, Karksi, Paistu ja Tarvastu. Vuoden 2017 Viron suuren kuntauudistuksen jälkeen on kuntia jäljellä enää 2,5 eli Mulgin ja Tõrvan kunnat ja lisäksi Viljandin kunnan (ei siis kaupungin!) eteläosa on Mulgimaata. Alueen pinta-ala on 2 550 km2 ja asukkaita siellä on noin 20 000. Alueella ei ole yhtään suurta kaupunkia, vaan Mulgimaa sijaitsee Viljandin, Valgan ja Pärnun välisellä alueella ja siellä on vain pikkukaupungin-kauppalan kokoisia taajamia: Abja-Paluoja, Karksi-Nuia, Mustla, Mõisaküla ja Tõrva. Asukasmäärältä suurin on Tõrva (n. 5 900 asukasta), mutta Mulgimaan ”pääkaupunkina” pidetään Abja-Paluojaa. Abja-Paluoja oli vuoden 2021 suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki, lue: LINKKI
Humoristisesti eri alueiden mulgeja kutsutaan hauskoilla pilanimillä:
- Halliste ubamulgid eli ”papumulgit”; termiä on käytetty myös kaikista Mulgimaan reuna-alueiden asukkaista
- Helme undrukumulgid eli ”hamemulgit”
- Karksi korbimulgid eli ”torttumulgit”
- Paistu kapsamulgid eli ”kaalimulgit”
- Tarvastu kamamulgid eli ”talkkunamulgit”
Kieli
Ihminen: mul´k; viroksi: mulk ja suomeksi: mulgi, mulgimaalainen
Vuosikymmeniä, itse asiassa noin 150 vuotta arveltiin, että sanat mul´k (mulgia) ja nom. mulk: gen. mulgi (kirjaviroa) tulisivat latvian kielen sanasta muļķis ”tyhmä, tyhmyri tms”. Vuonna 2017 historiantutkija Kersti Lust ja maantieteilijä Taavi Pae julkaisivat Keel ja Kirjandus -aikakauskirjassa yhteisartikkelin, missä he osoittivat, että väite on väärä ja sana alkoi levitä 1860- ja 1870-luvulla, kun Mulgimaalta Abjan seudulta tulleet miehet ostivat eteläiseltä Tartumaalta taloja toiseksi tai kolmanneksi vanhemmille pojilleen ja kertoivat tulevansa Mulgin talosta Abjan seudulta. Kun yhä useampia ja useampia samanlaisia talonostajia ilmaantui Tartumaalle, niin paikalliset “tiesivät” heidän tulevan Mulgista tai olevan mulgeja. Varsin nopeasti mulgitkin ottivat itsekin ko. sanan omakseen.
Taavi Paen ja Kersti Lustin artikkeli mulgi-sanan alkuperästä: LINKKI
Kieli: mulgi kiil´; viroksi: mulgi keel, suomeksi: mulgin kieli
Mulgin kieli on siis yksi eteläviron muodoista. 1600-luvulta aina pitkälle 1800-luvulle saakka oli nykyisen Viron alueella käytössä kaksi viron kirjakieltä: pohjoinen Tallinnan (kirja)kieli ja eteläinen Tarton (kirja)kieli. Vaikka kielellisesti mulgeille olisi sopinut paremmin Tarton kieli kirkon, koulun ja oikeudenkäytön kieleksi, niin silloisten hallintoyksiköiden rajoista johtuen nykyisellä Mulgimaalla oli käytössä Tallinnan kieli toisin kuin esimerkiksi Tartumaalla ja Võromaalla. Tästä johtuen mulgien kielimuoto vähitellen selvemmin ”pohjoisvirolaistui” kuin nykyinen võron kieli tai seton kieli.
Mulgin kielen taitajia vuoden 2011 väestölaskelman mukaan oli noin 10 000 ja kymmenen vuotta myöhemmin jo 14 380 ihmistä ilmoitti taitavansa mulgin kieltä. Valitettavasti lasten ja nuorten mulgin kielen taito on nykyisin kovin puutteellista, sillä kotikielenä ei perheissä enää käytetä mulgia ja koulujen vapaaehtoisen mulgin kielen oppituntien lukumäärä on aivan liian pieni.
Mulgin kieltä opetetaan pikkulapsille kerran kuukaudessa päiväkotien kielipesissä, mutta kyse on enemmänkin kielen oppitunneista, koska opettajalle eli löydy oikeaa keskustelukumppania.
Kouluissa mulgin kieltä ja kulttuurihistoriaa opetetaan vapaaehtoisena aineena alueen tietyissä kouluissa tietyillä luokilla: Abjan lyseossa, Tarvastun lyseossa ja Kitzbergin lyseossa Karksi-Nuiassa.
Kaikenikäiset voivat opiskella mulgin kieltä kielipiireissä kaksi kertaa kuukaudessa Abjassa, Lillessä, Mustlassa ja Tõrvassa. Lisäksi järjestetään kielikursseja kerran kuukaudessa alueen opettajille ja virkamiehille. Yliopisto-opiskelijoille järjestetään mulgin kielen ja kulttuurin opetusta Tarton yliopistossa ja Viljandin Kulttuuriakatemiassa joka toinen vuosi.
Näyte mulgin kielestä: Kristi Ilveksen luento Mulgimaasta, mulgeista ja mulgin kielestä (Kristin luento alkaa kohdasta 1.33): LINKKI
Kirjat ja muut painotuotteet
2000-luvulla on julkaistu seuraavia painotuotteita:
- aapinen eli Mulgi aabits: Mütäs Mati luu (Kristi Ilves ja Alli Laande, 2016
- lukukirja Mulgi keelen ja meelen (Silvi Väljal ja Lembit Eelmäe, 2004)
- Kristi Ilves: Mulge keele tüüvihik (mulgin kielen harjoitustehtäviä), 2010
- Kristi Ilves: Sõõr ümmer Mulgimaa. Tüüvihik lasteaialaste jaos (mulgin kielen harjoitustehtäviä pikkulapsille), 2014
- Alli Laande: Mulgi Märdi tüüvihik kooli edimesele astmele (mulgin kielen harjoitustehtäviä), 2010
- Alli Laande: Mulgi Märdi tüüvihik kooli vanempale astmele (mulgin kielen harjoitustehtäviä), 2010
- Alli Laande: Kärt ja Märt Mulgimaa reisu päl, 2016 (kirja ja CD)
- Salme Tanning: Karksi murrak, 2004
- Salme Tanning: Karksi murraku õpik (mulgin kielen karksin murteen oppikirja), 2013
- pieni sanakirja, Alli Laande ja Triin Todesk (koost.): Mulgi sõnastik (pieni sanakirja), 2013: LINKKI
Tekeillä on suuri mulgin kielen (mulgi-viro) sanakirja. Työryhmän – Kristi Ilves, Alli Laande, Triin Todesk ja prof. Karl Pajusalu – suursanakirjasta on valmiina jo suuri osa ja kaksi ensimmäistä nidettä (A-R, n. 14 000 sanaa) on jo ilmaiseksi käytössä nettiversiona LINKKI. Sanakirjan nettiversio valmistunee jo tänä vuonna.
Üitsainus Mulgimaa -lehti
Kesästä 2008 alkaen on ilmestynyt täysin mulginkielinen sanomalehti Üitsainus Mulgimaa eli ”Yksi ainoa Mulgimaa”. Aluksi 8-sivuinen lehti neljä kertaa vuodessa, mutta syyskuusta 2020 alkaen 4-sivuinen lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Lehti jaetaan ilmaiseksi kotiin ihmisille kaikkiin kolmeen Mulgimaan kuntaan ja se on luettavissa ilmaiseksi myös netissä. LINKKI. Lehden toimittaja on Kristi Ilves.
Tärkeimmästä virolaisesta Täheke-lastenlehdestä julkaistaan joka vuosi yksi mulginkielinen numero.
Radio-ohjelmat Mulgikeelsed uudised: Vikerraadio, joka tiistai klo 18.45 ja uusintana klo 22.15. Ohjelmien toimittaja on Kristi Ilves ja niitä voi kuunnella myös nauhoitteina. LINKKI
Historia
Viron ns. muinaisajan lopussa (1100–1200-luvulla) nykyinen Mulgimaan kuului suuren Sakalan maakuntaan, muodostaen sen eteläosan. Alue on ensimmäisiä kaikista virolaisten asuttamista alueista, jota saksalaiset ristiritarit liittolaisineen yrittivät valloittaa 1200-luvusta alkaen.
Useiden tutkijoiden mukaan etelävirolaisten ja myöskin mulgien esivanhempien asuinalue ulottui aikaisemmin etelämmäksi eli nykyisen Latvian alueelle eli aina Ruhjaan (lat. Rūjiena) ja jopa Asti-järveen (lat. Burtnieku ezers) saakka.
Alueella oli 800–850 vuotta sitten ilmeisesti 3–4 suurpitäjää (vrt. kihelkond). Tunnetuin näistä oli Aliste eli Alistekund, jonka alueet ulottuivat nykyistä Hallistesta Karksiin ja aina Latvian Ruhjaan saakka. Alueella oli Karksin muinaslinna. Muita vanhoja kihlakuntia olivat Paistu ja Tarvastu tai Tarvastu-Helme (muinaslinnat Tarvustun linnoitus ja Tõrvan Tantsumägi).
1200-luvulla nykyisen Mulgimaan alueet valloitti Kalpaveljien ritarikunta, mutta myöhemmin alueet kuuluivat Liivinmaan ritarikunnalle.
Kovia taisteluita ja tuhoisia kulkutauteja alueella oli sekä Liivinmaan sotien (1500-luvun jälkipuoli) että 1600-luvun alun Ruotsin ja Puolan sotien aikana. Kun vielä Suuren Pohjan sodan aikana rutto 1709–1711 kylvi tuhoaan, niin monet Mulgimaan alueet olivat jääneet lähes tyhjiksi asukkaista.
Abjan kartanoherra paroni Reinhold von Stackelberg alkoi rahapulassa vuonna 1853 myydä maitaan ja näin Abjan seudun mulgeista tuli ensimmäisinä virolaisina oman maatilan omistajia. Kun samoihin aikoihin USAn sisällissota (1861–1865) esti puuvillan tuonnin Eurooppaan, niin pellavan viljelystä tuli yhtäkkiä hyvin kannattavaa ja Mulgimaan pelloilla pellava kasvoi hyvin. Mulgimaan itsenäiset talonpojat alkoivat vaurastua!
Toinen syy, miksi aloitan artikkelisarjani mulgeista ja Mulgimaasta onkin se, että juuri mulgit alkoivat ensimmäisinä Virossa ostaa tilojaan omaksi kartanonherroilta, rikastua, kouluttaa lapsiaan, myös tyttöjä. Kaiken tämän seurauksena 1900-luvun alkuvuosikymmeninä hyvin merkittävä osa virolaisista poliitikoista, upseeristosta, tiedemiehistä, kirjailijoista ja muista kulttuurihenkilöistä oli mulgeja. Mulgien osa ja merkitys Viron itsenäistymiskehityksessä ja Viron talouden ja virolaisen kulttuurin nopeassa nousussa ja kehittymisessä ennen toista maailmansotaa oli hyvin merkittävä. Toisaalta juuri näistä syistä Neuvostoliiton vuosien 1941 ja 1949 kyyditykset olivat hyvin tuhoisia juuri Mulgimaalle ja mulgeille. Kun vielä suuri osa vanki- ja työleireillä hengissä säilyneistä mulgeista ei saanut 1950-luvulla palata kotiseuduilleen Mulgimaalle, oli isku niin suuri, että monien mielestä alue ei ole vieläkään täysin toipunut siitä.
Instituutiot
Mulgien kulttuuriperinnön kannalta neljä keskeistä tukipilaria:
Mulgi Kultuuri Instituut
Leerimaja Kulla küla, Mulgi vald
(+372) 5885 7355
Mulgin kulttuuri-instituutti perustettiin 1996. Nykyisin instituutilla on uusi johtaja Piret Leskova. Instituutin rautadaamit Alli Laande ja Kristi Ilves ovat kuitenkin jo vuosikausia työskennelleet instituutissa mulgin kielen, kulttuurin ja elämäntavan esittelijöinä ja opettajina.
Mulgi Elamuskeskus
Sooglemäe, Alan kylä, Tõrvan kunta
(+372) 567 171 50
avoinna ke-su 10-18
Vuosikausia suunniteltu ja haaveiltu Mulgi(maan) elämyskeskus avasi vihdoinkin ovensa 21.5.2023, mutta keskuksen kehittäminen jatkuu ja lähivuosina sinne on suunnitelmissa avata mm. mulgien ruokia tarjoava ravintola.
Mulgin elämyskeskus toisaalta säilyttää ja toisaalta esittelee mulgeja, Mulgimaata ja mulgien kulttuuriperintöä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta unohtamatta. Keskuksessa on perusnäyttely ja tiloja vaihtuvia näyttelyitä varten. Siellä on myös hyvä museokauppa ja erilaisia sisä- ja ulkotiloja konserttien ja muiden tilaisuuksien järjestämistä varten. LINKKI: mulgielamuskeskus.ee/pildigalerii
Heimtali-muuseum
Viron kansallismuseon Heimtali-muuseum:
Heimtalin kylä
(+372) 439 8126
avoinna 23.5.–20.7. joka päivä 9-17, muuten ti-la 9–17
suomeksi: LINKKI
Heimtalin museo on oikeastaan yhden ihmisen ansiota, sillä sen perusti isänsä kirjailija Mart Raudin maatilalle koko Viron tuntema tekstiilitaiteilija-kirjailija-professori Anu Raud (s. 1943) vuonna 1991. 20 vuotta myöhemmin hän lahjoitti museon ja kaikki sen kokoelmat Viron kansallismuseolle. Heimtalin museossa on Anu Raudin ansiosta edustava kansanomaisten tekstiilien, aivan erityisesti mm. Mulgimaan ja Kihnun, kokoelma sekä kansantaiteeseen, perinnekulttuuriin ja -taiteeseen erikoistunut kirjasto. Myös vaihtuvia näyttelyitä.
Museo toimii kolmessa eri rakennuksessa, joista vanhin, entinen Heimtalin kyläkoulu, on jo yli 150 vuotta vanha. Heimtalin museo on kotiseutumuseo ja erityisen siitä tekee myös se, että (museo)esineet ovat saaneet jäädä sille seudulle, jossa ne on aikanaan valmistettu ja jossa niitä on käytetty.
Mulkide Selts
Mulgeja ja mulgikulttuurista kiinnostuneita yhdistävä järjestö Mulkide Selts perustettiin 90 vuotta sitten vuonna 1934. Neuvostovalta sulki järjestön 1940, mutta seuran toimintaa jatkettiin pakolaisuudessa Kanadasta, virallisesti vuodesta 1977 lähtien. 4.3.1990 alkaen toiminta on jatkunut taas myös Virossa.
Seuran alaisuudessa toimivat myös Toronto Mulkide Selts ja Tallinna Mulkide Selts sekä Mulgi segakoor eli Mulgi segäkuur -kuoro.
Yhdistys julkaisee vuodesta 1936 alkaen Mulkide almanak -vuosikirjaa ja vuodesta 2003 alkaen Mulke Sõna -lehteä.
Mulkide almanak nr. 30 (2020):
Kulttuuri
Kansallispuvut
Mulgimaan kansallispuvut ovat vanhoja, villaisia ja väritykseltään hyvin tummia, koko Viron alueen vanhakantaisimpia. Sekä miehet että naiset käyttävät hyvin pitkää mustaa takkia. Tämä mulgi pikk-kuub on tunnistetaan koko Virossa mulgien tunnukseksi, ainakin sen jälkeen kun Toomas Hendrik Ilves, joka sukujuuret ovat Mulgimaalla, käytti ollessaan Viron presidentti usein mulgimiehen kansallispukua. Mustaa villaista takkia koristavat punaiset koristeornamentit, ns. kaaruspael. Koristekuvien ovat erilaiset Mulgimaan jokaisella viidellä alueella ja niin, ettei Karksin-Hallisten alueella käytetty em. punaisia kaaruspael-koristeita.
Mulgimaan naisten kansallispuvun erikoisuus oli puusapõll eli ei edessä vaan sivulla oleva esiliina.
Vuonna 2015 ilmestyi laaja ja perusteellinen tietoteos Mulgimaa rahvarõivad. 614-sivuisen runsaasti kuvitetun teoksen tekijä on tutkija Tiina Jürgen ja se julkaisivat Tarton yliopiston Viljandin kulttuuriakatemia ja Viljandin museo.
Karksin miehen kansallispuvun eri osat (viroksi):
Karksin naisen kansallispuvun eri osat (viroksi):
Mulgin kulttuuri-instituutin entisen johtajan Kaja Allilenderin vironkielinen artikkeli mulgien ornamenttikoristelusta:
Musiikki
Mulgien epävirallinen hymni: sanat Hendrik Adamson, sävel Juhan Simm: Mulgimaale, esittää Mulgi segäkuur:
Tunnetuimpia mulgimuusikoita on Taulien perhe:
isä Ants Taul, tunnettu mulgin kielen taitaja, säkkipillien rakentaja ja säkkipillin ja kaksirivisen soittaja:
vanhempi tytär Anu Taul, joka on tehnyt useita mulginkielisiä levyjä:
Tähe tüdär (2003), Engi aig (2006), Päevalodja (2012) sekä mulginkielisten lastenlaulujen levy Vikerkaart otsman (2012) ja vironkielinen levy Metskass (2022).
Pari näytettä:
Anu Taul, Tähe tüdär: LINKKI
Anu Taul, Engi aig: LINKKI
Anun nuorempi sisar Triinu Taul on myös muusikko: LINKKI
Museot
Mulgin kunnan museot: LINKKI
Abja Muuseum
August Kitzbergi tubamuuseum
Karksi külamuseum
Karksi-Nuia koolimuuseum
Lilli loodusmaja
Mulgi külamuuseum
Muuseum ”Killukesi Nuia EPT-st”
Mõisaküla muuseum: LINKKI
Helme koduloomuuseum: LINKKI
Viron kansallismuseon Heimtali-muuseum: LINKKI
vrt. edellä!
Mulgi Pidu
Mulgi Pidu on vuodesta 2012 alkaen muutaman vuoden välein (korona sotki hieman kalenteria!) järjestetty suuri kaikenikäisten Mulgimaan ihmisten ja kaikkien mulgien kansanmusiikki, -tanssi ja perinnekäsityötapahtuma ja -juhla. Sitä järjestää Mulgin Kulttuuri-instituutti vuorovuosina eripuolilla Mulgimaata, viimeksi (7. juhlat) kesäkuussa 2023 Mulgin elämyskeskuksessa.
Tarvastu Käsitöökoda
Posti 52B, Mustla, Tarvastu
(+372) 5563 8537
Mulgimaan Tarvastun seudun käsityöläisten yhteenliittymä. Järjestää kursseja, myyjäisiä ja tapahtumia. Myynnissä aitoja mulgien käsitöitä! Käsityökeskuksessa järjestetään myös erilaisia tilaisuuksia.
Mulgimaan lippu
Mulgimaan lippu on melko uusi, se vihittiin käyttöön vasta 12.10.2013 Tarvatun kirkossa. Lipun suunnitteli Tõnno Habicht.
Lipun värit lipputangon puoleisesta reunasta lukien: musta (tulee mulgien mustista pitkistä päällystakeista), valkoisella pohjalla (valoisa tulevaisuus) punainen koristekuvio kaaruspael (punainen koriste tulee myös mulgien tekstiileistä, mm. em. takista), jossa on viiden Mulgimaan kirkkopitäjän merkkinä viisi solmuketta ja suurin osa ja lipputangosta uloimpana on vaaleansininen, mikä väri viittaa pellavankukkien väriin.
Ruoka
Mulgimaan ruokien reseptejä LINKKI
Mulgi puder
Mulgi puder eli ”mulgien puuro” valmistetaan perunasta, ryyneistä, sianlihasta (savulihaa tai suolalihaa) ja sipulista. Tarvitaan tietenkin myös suolaa ja vettä.
Mulgit yrittävät saada Mulgi puder -ruoan reseptin, valmistamisen ja syömisen UNESCOn henkisen maailmaperinnön luetteloon.
Wikipedian suomenkielinen artikkeli mulgipuuro / mulgipuder: LINKKI
Mulgi kapsad
Mulgi kapsad eli ”mulgien kaalit” valmistetaan hapankaalista, ohraryyneistä ja rasvaisesta sianlihasta. Kyse oli alun perin raskasta maataloustyötä tekevien ihmisten ruoasta, joten laihduttajille ruoka ei sovi. Pitkään uunissa hautuva ruoka on kuitenkin herkullista ja suomalaiseenkin makuun sopivaa.
Vironkielinen video ruoan valmistuksesta: LINKKI
Mulgi korp
Mulgi korp vehnäjauhotaikinasta hiivan avulla tehty makea piirakka, jonka täytteenä on mannapuurosta, kananmunasta ja maidosta tehty täyte. Rahkasta tehty täyte ei kuuluu aitoon Mulgi korp -jälkiruokaan. Alun perin niitä tehtiin suuriksi juhlapäiviksi.
Talkkuna eli kama
Aiemmin virolaiset tekivät talkkunaa kaurasta, mutta mulgien tapa käyttää raaka-aineina kauraa, ohraa, ruista ja vehnää sekä herneitä ja papuja on nyt levinnyt koko Viroon ja näin mulgien talkkunasta on tullut virolaista talkkunaa.
Mulgimaan perinneruokia tarjoaa mm.
Mulgi kõrts
Pärnu mnt 14, Abja-Paluoja
www.mulgikorts.ee
krouvi ja pieni majoituspaikka
Oheisen kartan vasemmalla ylhäällä mainituista ruokapaikoista löytyy aitoja Mulgimaan makuja: LINKKI
Mulgi hääber
Kun mulgit alkoivat rikastua, niin myös asuinrakennukset alkoivat muuttua: vanhat reheelamud jäivät unholaan ja asuinrakennuksiin otettiin mallia baltiansaksalaisten kartanoista ja kaupunkilaisten suurista taloista. Mulgien hääber tai taluhääber tarkoittaa maalaistalon komeaa suurta asuinrakennusta, jollaisia alkoi nousta eri puolille Mulgimaata 1800-luvun puolivälistä lähtien, ensimmäiset tiettävästi Helmen seudulle. Rakennuksissa oli useita huoneita, myös vierashuone ja suurehko sali, jonka kummassakin päässä oli pariovet. Verandakin oli lähes pakollinen. Makuuhuoneita oli useita, samoin eteisiä ja toisinaan rakennettiin myös isännälle oma kabinetti. Savupiippuja piti olla kaksi, samaten ulko-ovia, julkisivun kummassakin päässä.
Helposti tulee mieleen Hella Wuolijoki ja hänen Niskavuori-näytelmänsä: eikös Heta kutsunut sukulaiset ja muut vieraat vasta sitten, kun päärakennus oli valmis ja sehän oli hieman pidempi kuin Niskavuoren talon häärberi!
Ihmiset
Tunnettuja mulgeja
Poliitikot
Viron valtion perustajiin kuulunut Jaan Poska, pääministeri-valtionpäämies Ants Piip, pääministeri-valtionpäämies Friedrich Karl Akel, pääministeri Aadu Birk, ministeri ja diplomaatti Hans Rebane, ministeri Jaan Hünerson ja presidentti Toomas Hendrik Ilves.
Kenraaleja
Jaan Soots, Paul-Adolf Lill, Aleksander Jaakson, Hans Leesment ja Johan Unt.
Kirjailijoita
Hendrik Adamson, August Kitzberg, Juhan Kunder, Ado Grenzstein, Henrik Visnapuu, Karl August Hindrey, Johannes Semper, Herta Laipaik, Erni Hiir, Andres Rennit, Minni Nurme, Salme Ekbaum, Eha Lättemäe, Nikolai Baturin, Siim Kärner, Priidu Beier ja Juhani Püttsepp.
Muita kulttuurihenkilöitä
arkkipiispa ja Tarton yliopiston rehtori Johan Kõpp, polyglotti ja runoilija Pent Nurmekund, säveltäjä Juhan Simm, kielentutkija, folkloristi ja runoilija Mihkel Veske, säveltäjäveljekset Aleksander Kunileid ja Friedrich August Saebelmann, elokuvaohjaaja Jüri Müür, kapellimestari ja kuoronjohtaja Aleksander Läte, taiteilija Märt Laarman, folkloristi Oskar Loorits, ensimmäinen virolainen olympia-mitalisti, painija Martin Klein, laulaja Aino Tamm, kääntäjä ja fennofiili Linda Viiding, säveltäjä ja kapellimestari Juhan Aavik, tanssijatar Ella Ilbak, muusikko Jaak Joala, taidemaalari Enn Põldroos, professori Eduard Vääri, professori Mati Laur, taidemaalari Marko Mäetamm, taidemaalari Lepo Mikko, taidemaalari Juhan Muks, taidemaalari Konstantin Süvalo, kuvanveistäjä August Vomm, näyttelijä ja runoilija Lembit Eelmäe, Estonia-teatterin pitkäaikainen johtaja Arne Mikk, näyttelijätär Rita Raave, muusikot Tarmo ja Priit Pihlap, Taulien muusikkosuku: Ants, Anu ja Triinu Taul.
Kirjallisuutta
- Hendrik Adamson: Mulgimaa, 1919
- Hendrik Adamson: Inimen, 1925
- Hendrik Adamson: Laotuse õlman: ma muigan mu mulgi murden, 2001
- Hendrik Adamson: Om maid mailman tuhandit (kootut runot), 2008
- Lembit Eelmäe: Mu tõne mailm (runoja mulgiksi ja viroksi), 1997
- Lembit Eelmäe: Tundelisi pärjavärsse (runoja mulgiksi ja viroksi), 2003
- Pent Nurmekund: Kõllanõmme (runoja mulgiksi), 1996
- Heinrich Oja: Päävaveerik (runoja mulgiksi), 2001
- Heinrich Oja: Mõttepisäre (runoja mulgiksi ja viroksi), 2002
- Heinrich Oja: Jääb kutsuma mind kodumetsa hõige, (runoja mulgiksi ja viroksi), 2004
- Heinrich Oja: Hõbedane mõttelõng (runoja mulgiksi ja viroksi), 2008
- Elmar Orav (muistelmia mulgiksi): Ku me viil laste ollimi, 2015
- Mare Osi: Elu on kingitus (runoja mulgiksi ja viroksi), 1992
- Mare Osi: Maale toetub jalg (runoja mulgiksi ja viroksi), 2007
- Reet Post: Aoeelsed laulud (runoja mulgiksi ja viroksi), 2003
- Reet Post: Hilissuvi (runoja mulgiksi ja viroksi), 2008
- Ülo Alo Võsar (toim.): mulginkielisen runouden antologia Suud anna mullal ma, 2012
- Lasten laulukirja: Mulgilaste laulu- ja mänguvihik, 2014
- Mulgikiilsid ütlemisi ja Mulgikiilsid ütlemisi II, Mulkide Selts, 2010 ja 2012
- Kristi Ilves: Minu Mulgimaa: rikkus ei ole häbiasi. Petroneprint 2023
- Tapio Mäkeläinen: Tapion matkassa Viljandiin ja Mulgimaalle. Solnessi Arhitektuurikirjastus, 2014
- Runo-CD: Ku Pikässillast üle saa, 2002. Lembit Eelmäe esittää eri kirjailijoiden (Hendrik Adamson, Mart Raus, Nikolai Baturin, Siim Kärner, Mare Osi ja Lembit Eelmäe) mulginkielisiä runoja
LUKUSUOSITUS
Hella Wuolijoen muistelemateossarjan ensimmäinen nide: Koulutyttönä Tartossa (erityisesti teoksen alkuosa). Mieluusti julkaisusta Hella Wuolijoki: Nuoruuteni kahdessa maassa, 1986 (tutkija Kristiina Koskivaaran esipuhe)
Suomen kuuluisin mulgimaalainen on epäilemättä Ella Murrik – Hella Wuolijoki (1886–1954), kirjailija, poliitikko, liikenainen ja Yleisradion pääjohtaja. Wuolijoen muistelmasarjan ensimmäinen nide Koulutyttönä Tartossa (1945) kuvaa myös hienosti hänen lapsuuttaan ja elämää isovanhempien Lupen maatilalla Mulgimaalla. Ja Hämeessä syntyneenä ja kasvaneena on pakko myöntää, että Hella Wuolijoen Niskavuori-sarjan näytelmien vahvoissa naisissa on varmaan ainakin yhtä paljon mulgimaalaisuutta kuin hämäläisyyttä.
Karksin linnan rauniot LINKKI
Helmen linnan rauniot LINKKI
Hallisten kunnostettu luterilainen Pyhän Annan kirkko ja Jüri Arrakin kirkkotaide siellä LINKKI
Holdren kartanon vierailukeskus ja Viron pianomuseo
Holdren lossi külastuskeskus ja Eesti Rahvuslik Klaverimuuseum: LINKKI
Lisää Mulgimaan nähtävyyksiä ja menovinkkejä: LINKKI