Kreevinit

Nimi

Jokseenkin vakiintunut on myös suomeksi termi: kreevini : kreevinit. Samaan tapaan esim. vir. kreevini keel tai saksaksi: krewinisch.

Latviaksi venäläinen on krievs (mask.). Jos siitä tehdään deminutiivi, joita latvian kielessä käytetään usein, niin saadaan krieviņš. Krieviņš tarkoittaa latviaksi myös kreeviniä. Ja esiintyy myös sukunimenä. Sanan monikon nominatiivi on latviaksi krieviņi.

Sanan selitetään syntyneen niin, että Inkerinmaalta tuodut sotavangit eli kreevinien esivanhemmat tulivat Bauskan seudulle Venäjältä, joten heitä pidettiin ainakin (melkein) venäläisinä ja alettiinkin kutsua vastaavalla sanalla.

Alue

Alue, jonne sotavangit asutettiin 1400-luvun puolivälissä sijaitsee siis Bauskan seudulla, itse asiassa hyvin lähellä nykyistä Latvian ja Liettuan välistä rajaa. Tutkijoiden mukaan kreevineitä asui Bauskan ympäristössä ainakin seuraavien kartanoiden alueilla: Latviassa Jaunsaule, Ānes-Mēmele, Krusa, Mēdumu muiža ja Liettuassa Mantagailiškis. Ehkä parin muunkin alueella.

On spekuloitu, että kun sotavankijoukko tuotiin Viron ja pohjoisen Latvian kautta, että olisiko mahdollisesti osa joukosta ”jäänyt pois kyydistä” matkan varrella. Toisaalta myöhemmin Bauskan seudulle on tuotu pieni ryhmä virolaisiakin Saarenmaalta.

Latvialainen runoilija ja kirjallisuudentutkija Kārlis Dziļleja arveli aikoinaan, että kreevinien asuinalue olisi ollut paljon yllämainittua laajempi ulottuen Dobele-Jelgava-Jaunjelgava-linjasta etelään aina Liettuan rajalle saakka ja hieman ylikin. Perusteena hän esitti mm. sen, että ko. alueella on Krieviņi-nimisiä ja muitakin selvästi nimeltään itämerensuomalaisia taloja/maatiloja. Akateemikko Arnis Vīksna on myöhemmin selittänyt, että ko. Krieviņi-nimet voisivat toisaalta olla Tsaari-Venäjän armeijan palveluksesta palanneiden miesten tilojen nimiä.

Viime aikoina on spekuloitu myös, että kreevineitä olisi Liettuassa asunut laajemmalla alueella kuin aikaisemmin on arveltu.

Historiaa

ennen vuonna 1447

Kapriossa Inkerinmaalla oli puinen saksalaisten ristiritarien linna jo vuonna 1240, mutta ensimmäisen kivisen linnan rakennutti Aleksanteri Nevskin poika, Vladimirin suuriruhtinas Dmitri Aleksandrovitš Perejaslavski vuonna 1280. Sen jälkeen linnaa vielä sekä tuhottiin että kunnostettiin useita kertoja. On arveltu, että von Overbergin sotavankien joukossa olisi nimenomaan ollut ennen 1400-luvun puoliväliä Suur-Novgorodiin kuuluneen Vatjan viidennekseen rakennetun kauniin ja vankan Kaprion linnan kunnostajia ja rakentajia.

1447–1448

Kreevinit tuotiin sotavankeina Latviaan Bauskan alueelle ritarimestari Heidenrich Vincke von Overbergin johtaman Liiviläisen ritarikunnan sotaretken (1444–1447) päätteeksi. Vangit, joita eri arvioiden mukaan oli 2000–2500 henkeä, olivat ilmeisesti Länsi-Inkeristä Laukaanjoen (Luga) seudulta, pääosin vatjalaisia, mutta joukossa saattoi olla myös inkeroisia. (Savakoita, äyrämöisiä, muita suomalaisia tai virolaisia ei Inkerissä silloin vielä asunut.)

1400-luvun puoliväli

Bauskan linnan vanhimmat osat rakennettiin 1400-luvun puolivälissä eli juuri niihin aikoihin kuin kreevinien esivanhemmat tuotiin Inkerinmaalta Bauskan seudulle ja Bauskassa sotavangit laitettiin ilmeisesti heti rakentamaan kivistä linnaa. Bauskan ja Kaprion linnat muuten muistuttavat hieman toisiaan.

1636

Kuurinmaan superintendentti Paul Eichorn kirjoittaa teoksessaan Bauskan linnan lähistöllä asuvista viroa puhuvista puolipakanallisista ihmisistä.

1649

Paul Eichorn kirjoittaa seuraavassa teoksessaan, että kreevineiksi kutsutut ihmiset on tuotu Virosta silloin, kun rakennettiin Bauskan linnaa. Eichornin mukaan latvialaiset ja saksalaiset kutsuvat kreevineitä noitakansaksi.

1700-luvun alku

Suuren Pohjansodan aikana Bauskan seutu kärsii, paljon ihmisiä kuolee sodan aikana ja myös ruttoon. On mahdollista, muttei täysin varmaa, että sinä aikana tuotiin autioituneisiin taloihin kreeviniseudulla jonkin verran ihmisiä Saarenmaalta.

1700-luvun jälkipuolisko

Kreevineistä kirjoitetaan noin 10 kertaa lyhyesti Latviassa tai Saksassa. Mainitaan, että heidät on tuotu Bauskan lähistölle Virosta. Kerrotaan, että he puhuvat viroa tai liiviä ja käyttävät erilaisia kansallispukuja kuin latvialaiset ja liiviläiset. Tehdään myös ensimmäisiä merkintöjä kreevineiden kielestä.

1800-luvun alkupuoli

Carl Heinrich von Lutzau (1767–1839), joka toimi pappina kreevini-alueella Vecsaulen ja Jaunsaulen kirkoissa liki 40 vuotta, kirjoittaa muistiin 360 sanaa kreeviniä ja käännättää kreeviniksi Isä meidän -rukouksen ja katkelman Raamatusta.

1816

Tarton yliopiston dosentti Woldemar Carl Friedrich von Ditmar kirjoittaa ensimmäisen kreevineihin keskittyneen tutkimuksen. Ditmar väittää, että kreevinit ovat slaavilaisen krivitšien heimon jälkeläisiä, jotka alun perin olisivat puhuneet suomalais-ugrilaista kieltä.

1824

Englantilainen Karl Friedrich Watson arvelee esitelmässään ja julkaisemassaan tekstissä latviankielisessä lehdessä, että kreevineiden esi-isät tuotiin Suuren Pohjansodan jälkeen 1700-luvun alkupuolella Saarenmaalta ruton autioittamille seuduille.

1842

Tarton yliopiston Friedrich Karl Hermann Kruse kokoaa teokseensa Necrolivonica kaiken senhetkisen tietämyksen kreevineistä.

1846

Suomalainen kielentutkija A. J. (Antti Juhana, Andres Johan) Sjögren ja baltiansaksalainen kuvataiteilija August Georg Wilhelm Pezold lähtevät Venäjän maantieteellisen seuran lähettäminä tutkimaan liiviläisiä ja kreevineitä Latviaan. Jaunsaulessa he tapaavat seitsemän vanhaa erikoisiin kansallispukuihin pukeutunutta kreeviniä, joista osan Pezold ikuistaa akvarelliinsa. Sjögren keskittyy lähes 80-vuotiaaseen mieheen, nimeltään Miķelis Sausais eli kreeviniläisittäin Kuiva, joka kuitenkin osaa huonosti kreeviniä, koska ei ollut 20 vuoteen puhunut äidinkieltään. Yhteensä Sjögren merkitsee muistiin vain 18 lyhyehköä lausetta. Sausais-Kuiva kuoli 1855. Sjögren piti kieltä viron murteena.

1870

Pietarin akateemikko, Haapsalussa syntynyt saksalais-ruotsalainen F.J. (Ferdinand Johan) Wiedemann tulee Latviaan jatkamaan Sjögrenin työtä. Wiedemann löytää vain ihmisiä, joiden vanhemmat olivat puhuneet kreeviniä ja saa merkittyä muistiin vain kaksi viallista lausetta. Myöhemmin akateemikko Paul Ariste on arvellut, että vielä silloin Wiedemannin olisi ollut mahdollista löytää paremmin kreeviniä taitavia ihmisiä.

1871

F.J. Wiedemann todistelee kirjassaan Über der Nationalität und die Sprache der jetzt ausgestorbenen Kreewinen in Kurland, että kreevinien kieli on vatjan kieltä.

1931

Latvian yliopiston professori Jēkabs Prīmanis järjestää tutkimusmatkan Bauskan seudulle, jonka aikana mitataan paikallisten ihmisten pääkalloja ja kehonpituutta.

Toisen maailmansodan jälkeen

Latvialainen antropologi Raisa Deņisova tutkii Vilcen kukkulan hautalöytöjä.

1997

Saksalainen kielitieteilijä, professori Eberhard Winkler julkaisee 470-sivuisen monografiansa Krewininisch, mikä on tähän mennessä tärkein kreevineistä ja heidän kielestään julkaistu teos.

Winklerin tutkimusten merkittävimpiin tuloksiin kuuluu se, että hän osoittaa myös kreevinin kielessä esiintyvän katkoäänteen, vrt. esim. liivin kieli.

1997–2024 professori Eberhard Winkler sekä virolainen tutkija Enn Ernits julkaisevat useita kreevineitä ja kreevinin kieltä koskevia tutkimuksia. Wiedemann, Winkler ja Ernits ovatkin kaikkien aikojen tärkeimmät kreevinin kielen tutkijat.

Lukumäärä

1447
2000–2500, kun saapuvat Bauskan seudulle

1636
kreevinit-termi ensimmäistä kertaa kirjallisessa lähteessä

1805
n. 1200 juuriltaan kreeviniä, ”Kuurinmaan kuvernementin kuvaus” -teoksen mukaan

1810
12–15 kreevinin kieltä osaavaa Carl von Lutzaun mukaan

1846
A. J. Sjögren Bauskan alueella, kelpuuttaa kielenoppaaksi vain Miķelis Sausais-Kuivan ja arvioi kreevinin kielen jo lähes hävinneen alueelta.

1855
kuolee Sjögrenin kielenopas Miķelis Sausais eli Kuiva

1870
F.J. Wiedemann ei enää löydä kreeviniä puhuvia ihmisiä

n. 1920
latvialaisen kielentutkijan mukaan vielä 1920-luvulla löytyi ihmisiä, jotka muistivat yksittäisiä kreevininkielisiä sanoja.

n. 1970
kotiseututkija Vajda Villerušan mukaan vielä vuoden 1970 tienoilla eli Bauskan seudulla Jaunsaulessa kaksi vanhaa miestä, jotka pitivät itseään kreevineinä.

Kieli

Kyse on ilman muuta vatjan kielestä, siitä tutkijat ovat nykyisin yksimielisiä. Kieli säilyi pienen ja koko ajan kutistuvan ihmisryhmän kielenä noin 400 vuotta, minkä osittain selittää se, että alue oli varsin harvaan asuttua ja syrjäistä. Valitettavasti merkintöjä kielestä ja myös kulttuurista ja kaikesta muusta on kuitenkin hyvin vähän. Lisäongelman muodostaa varhaisempien merkintöjen epäluotettavuus, sillä ensimmäisten kreevininkielisten sanojen muistiinmerkitsijät olivat yleensä saksankielisiä pappeja tms.

Kaiken kaikkiaan on merkitty muistiin vain noin 600 sanaa kreeviniä. Noin 20% sanoista on lainoja latvian kielessä.

Joka tapauksessa kreevinin kielen tutkimus on auttanut ajoittamaan joitakin vatjan kielen kannalta tärkeitä muutoksia. Ehkä tunnusomaisin vatjan piirre on k:n muuttuminen etuvokaalin edellä palato-alveolaariseksi afrikaataksi tš / ʧ, jota pitäisi kirjakielessä merkitä č-llä. Kreevineiden murteessa ei kyseitä muutosta ole kuitenkaan tapahtunut, joten Inkerinmaan vatjalaisilla äänteenmuutos on tapahtunut siis kreevinien esivanhempien pakkosiirron jälkeen.

Kuten Inkerinmaan vatjassakin, esiintyy kreevinissä runsaasti õ-äännettä, esim. õlõn ”olen”, valkõ ”valkoinen”.

*ks > hs, esim. johsi ”juoksi”, ühsi ”yksi”

*st > ss, esim. jumalassa ”jumalasta”

Carl Heinrich von Lutzaun käännättämä Isä meidän -rukous kreeviniksi:

Meģģi ise taiwâs!
jadku elka śiwu śenna
tulap meģģi tiwi śivu riikki!
Śiwu meelle se iggau ka kui taiwâs ni kans ma bēli!
Meģģi arma leipe anna meli tennawa.
Ġedde meggi padudd, kui me jattim umili nisi meli jad!
Elas meite kurja sad.
Śewon wodse kurģe miusse erre
Jo siula kalpap śiwu kikki śiwu appi un śiwu üwiwi śewonśe śewonśe.
Amen!

Henkilöitä

On joitakin tunnettuja latvialaisia, joiden sukujuuret ovat sillä laajemmalla alueella, missä kreevineitä on ehkä asunut. Tunnetuin heistä on runoilija Rainis.

Latvian kirjallisuuden ja kulttuurielämän kaikkein suurimpiin nimiin kuuluva Rainis eli oikealta nimeltään Jānis Pliekšāns (1865–1929) syntyi itse kyllä Dunavan alueella Jēkabpilsin kunnassa, mutta hänen isänsä Krišjānis Pliekšāns (noin 1828–1891) oli kirjallisuudentutkija Kārlis Dziļlejan mukaan alueelta, missä aikoinaan hänen mukaansa asui kreevineitä. Siitä oliko Rainisin isä kreevini vai ei, ei ole mitään tietoa, mutta asialla on kyllä spekuloitu ja asia nousee esiin jopa wikipedian suomenkielisessä Rainis-artikkelissa.

Kulttuuri

Musiikkia ja kansallispukuja

www.kreewing.com/copy-of-foto

Kahdessa ylimmässä videopätkässä esiintyy latvialainen folkloreryhmä Tīrums kreevinien kansallispukujen ns. 2.0 versioissa (sekä naiset että yksi mies).

Kreevinien aikoinaan käyttämät kansallispuvut eivät vastaa vatjalaisten kansallispukuja, vaan poikkeavat niistä merkittävästi. Sen sijaan ne muistuttavat inkeroisten Hevaan seudun kansallispukuja. Asiaa on selitetty niin, että 1440-luvulla tuotujen sotavankien joukossa olisi ollut sekä vatjalaisia että inkeroisia. Kielellisesti uudella asuinalueella voitti vatja, ehkä siitä syystä, että vankien joukossa oli selvästi enemmän vatjalaisia, mutta (ehkä esteettisistä syistä?) kansallispuissa alettiin suosia inkeroisten pukuja.

Kreevinien uuden heräämisen yksi ilmenemismuoto on se, että A. G. Pezoldin kansallispukuisia kreevineitä esittävän akvarellin ja parin muun taideteoksen sekä Latvian kansallismuseon kreevini-esineistön innoittamana ovat kreevinien jälkeläiset alkaneet viime aikoina – pääosin vuodesta 2016 lähtien – valmistaa vanhojen kansallispukujen kopioita tai niiden mukaelmia.

Näin aktivistit itse selittävät asian latviaksi ja englanniksi:

”2016.gadā tika atjaunota Zemgales krieviņu (Latvijas votu) tautastērpa versija, kas tika balstīta uz 1846.g. A.G. Pecolda akvareļa un Latvijas Nacionālā muzeja krājuma priekšmetu izpēti. Tautastērpa rekonstrukcijas autori ir biedrība „Zemgales Mantojums” kopā ar Vecumnieku novada Bārbeles pagasta folkloras kopu „Tīrums”.

'Krieviņu novada' pēdējos gados veiktie pētījumi atklāja jaunus nozīmīgus faktus par krieviņu tautastērpa izcelsmi un komplektāciju, kas rosināja uzsākt darbu pie tautastērpa 2.0 versijas.

In 2016, the version of the folk costume of the Kreewings (Latvian vots) was restored. It was based on the study of A. G. Pecold's watercolors (1846) and items from the collection of the Latvian National Museum. The authors of the folk costume reconstruction are the association "Zemgales Mantojums" together with the folk group "Tīrums" of Bārbele parish of Vecumnieku county.

The research carried out in recent years by the "Kreewing county" organization revealed new important facts about the origin and composition of the Kreewing folk costume, which prompted the start of work on the 2.0 version of the folk costume.”

Kreevineitä esittäviä taideteoksia, ihmisiä kreevineiden 2.0.-kansallispuvuissa ja muita tekstiilejä:

www.kreewing.com/foto?lightbox=dataItem-kk3yt07z

A.J. Sjögrenin matkakumppanin taiteilija

August Georg Wilhelm Pezoldin (1794–1859) ainoa maalaus, akvarelli kreevineistä ja muita myöhempiä taideteoksia kreevineistä:

LINKKI www.kreewing.com/krievinu-tautasterps?lightbox=dataItem-khhn42tt

Lippu ja vaakuna

Kreevinien lippu ja vaakuna ovat mukaelmia vatjalaisten lipusta.

www.kreewing.com

Renessanssi: näyttelyt, seminaarit ja kansallispuvut

Kreevinien perilliset ja kreevineistä kiinnostuneet aktivoituvat aivan uudella tavalla 2000-luvun alussa. Mm. toukokuussa 2006, 2018, syyskuussa 2019 ja 2022 on järjestetty Bauskan linnassa Bauskassa ja Zemgalen museossa Žeimelisin kaupungissa Liettuassa näyttelyitä, seminaari ja muita kreevini-teemaan liittyviä tapahtumia.

On avattu omat teemasivut: www.kreewing.com/latvijas-krievini

ja lt.kreewing.com sekä oma Zemgalen kreevinien facebook-sivu: www.facebook.com/zemgaleskrievini

Latvialainen kirjailija Gina Vieglina-Valliete on julkaissut 2000-luvulla kaksi kreevineihin liittyvää teosta: Savieši. Par langu, Pliekšņānu un Amtmaņu dzimtu, 2008 ja Pa votu un sēļu pēdām Zemgalē no 15. līdz 20. gadsimtam, 2012

Krieviņu novads

eli suomennettuna ehkä parhaiten Kreevinien kihlakunta/piirikunta on kreeviniaktivistien käyttämä inernetin kotisivu, kielet latvia ja liettua.

www.kreewing.com

Viime vuosina ovat latvialaiset ja liettualaiset tutkijat myös tehneet uutta kreevineihin liittyvää tutkimusta, mm.

Ščegoļevs, Dmitrijs: Vēstures avoti votu (krieviņu) subetnosa izpētē Latvijas un Lietuvas teritorijā(15.—21. gs.). Maģistra darbs. Daugavpils Universitāte, 2022.

kirj.ee/linguistica-uralica-publications/?filter%5Byear%5D=2025&filter%5Bissue%5D=1823&filter%5Bpublication%5D=16455&v=a57b8491d1d8

Noreikis, Simonas: Krevinian Toponyms — a Review of Etymologies Presented by Dziļļeja and Other Researchers. Linguistica Uralica, Vol, 61, 2025

dx.doi.org/10.3176/lu.2025.1.01

Kirjallisuutta

Ariste, Erna: Kreevinite meeste rõivastusest. Etnograafia Muuseumi aastaraamat XVIII, 1962

Einhorn, Paul: Reformatio Gentis Letticae in Ducatu Curlandiae. Riga, 1636

Einhorn, Paul Historica Lettica. Dorpt in Liefland, 1649.

Ernits, Enn: Ein neuer Rekonstrucktionsversuch der kreewinishen Texte. LU33/3, 1997.

Ernits, Enn: Kreevinite keele ja kultuuri uurimise ajaloost. Teoksessa: E. Winklerin juhlakirja 2020

Ernits, Enn: Põhjapanev teos hääbunud kreevini murdest. Keel ja Kirjandus, 1999.

Ernits, Enn: Sõna haaval: Emakeelest tehiskeeleni. Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 75, 2017

Ernits, Enn: Vadja keel ja kultuur ajalookatlas. Õpetatud Eesti Seltsi Aastaraamat 2004–2005. Tartu, 2006.

Ernits, Enn: Vadja keele varasemast murdeliigendusest ja hilisemast hääbumisest. Teoksessa: Pajusalu, Karl; Rahman, Jan (Toim.). Võro Instituudi toimõndusõq, 17: Piirikultuuriq ja -keeleq. Võro Instituut, 2005.

Ernits, Enn: Votoloogia arengust läbi aegade. Teoksessa Jüvä Sullõv (Toim.). 20 õdagumeresoomõ süküskonvõrentsi Võrol = 20 läänemeresoome sügiskonverentsi Võrus Võro Instituut, 31, 2017

Ernits, Enn: Zur Phonetik, Morphologie und Lexikologie des Kreewinischen. LU 32/4, 1996

LINKKI

Jansone, Ilga: Krieviņi un to atstātās pēdas Zemgalē. Teoksessa Raksti V. Starptautiskās zinātniskās konferences zinātniskie lasījumi Ģ. Eliasa Jelgavas vēstures un mākslas muzejā materiāli, Jelgava: Ģ. Eliasa Jelgavas vēstures un mākslas muzejs, 2008

Kruse, Friedrich Karl Hermann: Necrolivonica, 1842. Uusintajulkaisu, 2021.

Laakmann, Heinrich: Vadjalaste asustusest Liivimaal. Ajalooline Ajakiri. 2, 1929.

Manninen, Ilmari: Kreevini rahvariie ja selle etnograafiline sugulus. Eesti Rahva Muuseumi aastaraamat. 1929, 1, 129–129.

Mägiste, Julius: Eesti ja kreevinite keelelisist kokkupuuteist. Eesti Rahva Muuseumi aastaraamat. 1933–1934, 9/10, 139–144.

Nilsson, Torbjörn K.: Slavicisms in Krievinian revisited. 1998, LU 34/2, 92–94.

Pabst, Erich: Die Kriewinen in Kurland. Jahrbuch des baltischen

Deutschtums 1991.

Viegliņa-Valliete, Gina: Pa votu un sēļu pēdām Zemgalē no 15. līdz 20. gadsimtam. Jumava 2014.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1871. Über die Nationalität und die Sprache der jetzt ausgestorbenen Kreewinen in Kurland. Mémoires de l’Académie Impériale des Sciences de St.-Pétersbourg, VIIE Série, Tome XVII, No. 2.

Winkler, Eberhard: Krewinisch. Zur Erschließung einer ausgestorbenen ostseefinnischen Sprache. Wiesbaden: Harrassowitz (Veröffentlichungen der Societas Uralo-Altaica 49), 1997.

ko. teoksen esittely: Enn Ernits:Ein neuer rekonstruktionsversuch der kreewinischen texte, s. 182–184. Linguistica Uralica XXXIII 1997 3: Teaduste Akadeemia Kirjastus, 1997

Winkler, Eberhard: Früher russischer Einfluß auf das Wotische. – Inter dialectos nominaque. Pühendusteos Mari Mustale 11. novembril 2000. Toim Jüri Viikberg. Tallinn. 2000.

Winkler, Eberhard Katketooni märkimisest vanades läänemeresoome allikates. – Väikoq keeleq mitmõkeelitsen ütiskunnan. Toim. Jüvä Sullõv. Võro. 68–78, 2000.

Winkler, Eberhard: Zum Stoßton im Ostseefinnischen. – Aspekte baltistischer Forschung. Toim Jochen D. Range. 2001.

Winkler, Eberhard: Täienduseks kreevinite ja nende keele ajaloole. Teoksessa: Pühendusteos emeriitprofessor Mati Hindi 75. sünnipäevaks. Tallinna Ülikooli Eesti Keele ja Kultuuri Instituudi toimetised, 14. Tallinn, 2012.

Tutkija Enn Ernitsin vironkielinen luento kreevineistä Viron Kansallismuseossa 21.2.2024 www.youtube.com/watch?v=N_QzaheA3Rk

Tekeillä on kirja Kreviņu novada noslēpumi eli ”Kreevineiden alueen salaisuudet”. Facebookissa hankkeesta kirjoitettiin englanniksi näin: “Despite all the vicissitudes of modern realities, we continue to work on the book 'Secrets of the Kreewings' region'. We really hope to get to a more or less clear layout of the book by the end of 2024.” LINKKI