Kraasna Maarahvas ja Leivu Maarahvas

Virossa käytetään lyhyitä ja näppäriä termejä ja saman mallin mukaisesti suosittelen suomeksikin:

kielimuoto: leivu ja kraasna sekä leivun kieli ja kraasnan kieli

ihminen: leivut:leivut ja Leivu maarahvas sekä kraasna:kraasnat ja Kraasna maarahvas

alue: Leivumaa ja Kraasnamaa

Kielisaarten alueet

Vaikka etelävirolaisten kielisaarten kielimuotojen häipyminen kävi varsin nopeasti ja esimerkiksi viimeiset kraasnan puhujat ja leivun puhujatkin kuolivat jo vuosikymmeniä sitten ja vaikka tutkijoiden keräämät kieli- ja erilaiset etnografiset ja kulttuuriperinnemateriaalit ko. alueilta ovat pääosin jo jopa yli 100 vuoden takaa (erityisesti kraasnan tapauksessa), niin lingvisteillä, folkloristeilla, etnomusikologeilla, etnografeilla ja muilla em. materiaalien ja kielisaarten tutkijoilla on riittänyt tutkittavaa aina nykypäivään saakka. Ja uusia merkittäviä tutkimuksia on julkaistu aivan viime vuosinakin (mm. väitöskirjoja) ja näin ilmeisesti jatkuu myös tulevina vuosina ja ehkä jopa vuosikymmeninäkin. Eli vaikka kielimuoto on puhuttuna kielenä kuollut, niin…

Hyvä näyte viime vuosien eri alojen tutkijoiden uusista tutkimustuloksista on kielitieteellisen aikakauskirjan teemanumero Uurimusi lõunaeesti keelesaartest / Studies on the South Estonian language islands (Leivu, Lutsi, Kaasna) – Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, vuodelta 2021.

Kraasna Maarahvas

Kraasnan kielisaaren kartta. Lähde: Eesti Keele Instituut.

LINKKI

Historiaa

1500-luvun loppu tai 1600-luvun alku

Itäsetoja muuttaa Kraasnan alueelle. Ensimmäisen kraasnojen tutkijan Oskar Kallasin teorioiden mukaan kyseessä olivat joko kartanonomistajien alueelle pakolla siirtämät talonpojat tai tuolloin tyhjälle alueelle muuttaneet vapaat talonpojat.

Noin vuosi 1700

Toisen teorian mukaan kraasnalaisten esi-isät muuttavat Itä-Setosta Kraasnaan. Syy muuttoon oli ehkä Suuri Pohjansota.

1701

Ensimmäinen maininta virolaisista Красный-ssa (myöhempi nimi Krasnogrodsk).

1849 

baltiansaksalainen Tarton yliopistossa opiskellut lääkäri Adolf Johann Brandt kerää Opotškassa asuessaan muutamia kraasnalaisten kansanlauluja

1849

Fr. R. Kreutzwald saa tietää Adolf Johann Brandtilta, jonka kanssa hän on kirjeenvaihdossa, että Opotškan lähellä asuu viroa puhuvia ihmisiä

1895

Venäjän väestölaskennan tiedot kraasnalaisista

1901

Oskar Kallasin tutkimusmatka Kraasnan maarahvaan luokse

1901

Oskar Kallasin artikkeli Kraasnan virolaisista, Postimees-sanomalehti (11.7.)

1901

Ilmestyy ensimmäinen tieteellinen tutkimus kraasnalaisista, Oskar Kallasin Surnute austamine Kraasna maarahva juures julkaisussa Eesti Üliõpilaste Seltsi Album 6.

1903

Ilmestyy Oskar Kallasin tutkimus Kraasna maarahvas

1904

Ilmestyy saksankielinen käännös Kallasin teoksesta Kraasna maarahvas

14.7.1912

Saapuu Heikki Ojansuu ensimmäisenä lingvistinä ensimmäistä kertaa tutkimaan kraasnalaisia. Hän löytää enää vain 26 kraasnaa taitavaa henkilöä.

kesällä 1914

Heikki Ojansuu palaa kolmannella tutkimusmatkaan kraasnalaisten luo. Hän tallentaa kraasnalaisten puhetta modernilla teknologialla eli fonografilla.

1915

Eräs Ojansuun tärkeimmistä kielenoppaista kuolee

1930-luvulla

kuolee Ojansuun tärkein kieliopas

1938

Heikki Ojansuun vaimo Ilta Ojansuu kuvaa heidän matkaansa kraasnalaisten luokse vuonna 1914 ja mainitsee matkalla tehtyjen fonografitallenteiden hävinneen

1950- ja 1960-luku

virolaisia (mm. Paulopriit Voolaine ja Harry Moora) tutkijoita vierailee Kraasnan maarahvaan asuinalueilla

1952 ja 1966

Paulopriit Voolaine vierailee kraasnalaisten asuinalueilla. Hänen muistiinpanoissaan on merkintöjä vielä joidenkin kraasnalaisten jälkeläisten jonkinlaisesta kraasnan kielimuodon tuntemisesta ja

1952

Voolaine äänittää muutamia viimeisiä sanoja kraasnan kieltä

1963 ja 1980

Heikki Ojansuun vanhat fonografin vahalieriöt digitalisoidaan, osa niistä on merkitty A. O. Väisäsen tekemiksi

2004

Vuosikymmeniin ensimmäinen ryhmä (virolaisia, liiviläisiä ja suomalaisia) tutkijoita (minä vaimoni kanssa myös mukana ryhmässä) vierailee Kraasnan alueella ja Ivatsovan kylässä muistetaan yhä alueella joskus asuneen kraasnalaisia.

2014

Eesti Murded IX -kokoelmassa julkaistaan Ojansuun siihen asti tuntemattomia Kraasnan tekstejä

2014

Ryhmä arkeologeja vierailee entisillä kraasnojen asuinalueilla

2016

Nuori saksalainen lingvisti Tobias Weber aloittaa mm. Eesti Murded IX -kokoelman innoittamana omat kraasnatutkimuksensa

2020-luvun alku

Kaikki Ojansuun käsikirjoitukset digitalisoidaan seuraavien vuosien aikana. Tobias Weber ”löytää” SKS:n arkistoista Ojansuun vuosikymmeniä kadonneina pidetyt fonografitallenteet.

2023

Tobias Weber julkaisee väitöskirjansa Kraasnan maarahvaan kielestä ja kielten dokumentoinnin ongelmista.

Tobias Weber keskittyy väitöskirjassaan perinteiseen tyyliin lähinnä Kraasnan fonologian, morfologian ja syntaksin esittelyyn. Weberin lisäksi on kraasnan kieltä monien muiden tutkimuskohteiden ohella tutkinut viime vuosiin saakka myös virolainen lingvisti Enn Ernits (vrt. kirjallisuusluettelo).

Kieli ja kansanperinne

Kieli

Kraasnan kieli on hyvin lähellä seton kielen itämurretta, esim.

komparatiivi on -b-päätteinen: inäb ”enemmän”

-je/-e-imperfekti: teije ”teki”

-st-päätteinen translatiivi: tervest ”terveeksi”

-lda-päätteinen abessiivi: jalulda ”jaloitta”

h:n säilyminen kaikissa asemissa: hähäq ”häät”

keskikorkeiden vokaalien muuttuminen korkeiksi nasaalien, h:n ja s:n edessä: uma ”oma”, inäb ”enemmän”, lihM ”lehmä”

runsaasti lainoja venäjästä ja valkovenäjästä: järmak ”markkinat”, melnitsa ”mylly”

Pieni vertailu leivun, lutsin, kraasnan ja suomen sanoista. Lähde: Keelesaared. Verkkojulkaisussa eestijuured.ee. Muokannut Tapio Mäkeläinen.

Perusteos: Oskar Kallaksen lähes legendaarinen kirja Kraasna Maarahvas (1903) on onneksi kaikkien luettavissa: www.digar.ee/id/nlib-digar:101821

Kirjallisuutta

Balodis, Uldis & Pajusalu, Karl (külalistoimetajad): Uurimusi lõunaeesti keelesaartest / Studies on the South Estonian language islands (Leivu, Lusi, Kaasna) – Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 2021.

Balodis, Uldis & Pajusalu, Karl: Introductory survey of the South Estonian language islands. Teoksessa Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 2021.

Ernits, Enn: Fr. R. Kreutzwald lõunaeestlaste piire kompimas. Teoksessa Jüvä Sullõv (ed.). Õdagumeresoomõ piiriq (Võro Instituudi toimõndusõq 26), 30–65. Võro: Võro Instituut, 2012.

Ernits, Enn: Kraasna rahvalaulude esimestest üleskirjutustest. Teoksessa Jüvä Sullõv (ed.). Valitsõmisjaotusõst keeleaoluuni (Võro Instituudi toimõndusõq 33), 157–201. Võro: Võro Instituut, 2018.

Ernits, Enn: Kraasna rahvalaulude sõnavarast. Teoksessa Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuri-uuringute keskuse aastaraamat XIX–XX. Toim E. Saar, K. Pajusalu, M. Velsker. Tartu, 2021.

Ernits, Enn: Kraasna nominal derivation. Teoksessa Balodis, Uldis & Pajusalu, Karl 2021 (külalistoimetajad): Uurimusi lõunaeesti keelesaartest / Studies on the South Estonian language islands (Leivu, Lutsi, Kaasna) – Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 2021.

Faster, Mariko: Jumalõluuk nõssi taivadõ ehk keelesaared jälle pildid. Emakeele Seltsi aastaraamat 60, 2014.

Grünthal, Villem: Eesti asundused lätlaste seas. Eesti Kirjandus 8, 1912.

Kallas, Oskar: Surnute austamine Kraasna maarahva juures julkaisussa Eesti Üliõpilaste Seltsi Album 6, 1901.                                                      

Kallas, Oskar: Kraasna maarahvas, SKS, 1903.                                                                                         

Kallas, Oskar: Die Krasnyjer Esten: Volkskundliche Beschreibung, 1904.

Kallio, Petri 2023: Suomalaiset eteläviroa tutkimassa. Teoksessa: Eva Saar, Miina Norvik and Eva Velsker (eds.), Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks, Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat XXI-XXII.

Mets, Mari, Haak, Anu, Iva, Triin, Juhkason, Grethe, Kalmus, Mervi, Norvik, Miina, Pajusalu, Karl, Teras, Pire, Tuisk, Tuuli ja Vaba, Lembit: Eesti murded IX. Lõunaeesti keelesaarte tekstid. Eesti Keele Instituut, Tartu Ülikool, 2014.

Ojansuu, Heikki: Virolaiset siirtokunnat lättiläisalueella, niiden lähtöpaikka ja -aika. Suomalainen Tiedeakatemia. Esitelmät ja pöytäkirjat I, 1912.

Pajusalu, Karl 2020: Keelesaared. Teoksessa: Pajusalu, K., Hennoste, T., Niit, E., Päll, P., Viikberg, J.: Eesti murded ja kohanimed. III trükk. EKSA, 2020.

Suhonen, Seppo: F. J. Wiedemann ja Heikki Ojansuu leivun murteen tutkijoina. Teoksessa Ferdinand Johann Wiedemannin muisto. Toim. Seppo Suhonen. (= Castrenianumin toimitteita 31.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1989.

Suhonen, Seppo: Virolaisen Leivun murteen lättiläispiirteitä. Teoksessa Nyelvtudományi Közlemények 91, 1990.

Suhonen, Seppo: Mõned Leivu murde jooned. Teoksessa Õdagumeresoomõ lõunapiiŕ. Läänemeresoome lõunapiir. Itämerensuomen eteläraja. Toim Karl Pajusalu, Jüvä Sullõv. (= Võro Instituudi toimõtisõq 1.) 1997.

Suhonen, Seppo: Heikki Ojansuu eteläviron merkitsijänä. Teoksessa Lähivertailuja 10. Toim. Lembit Vaba, Heikki Hurtta. (= Folia Fennistica & Linguistica 23.) Tampere, 1999.

Suhonen, Seppo: Kuidas määratleda Lõuna-Eesti keelelist staatust? Teoksessa Lähivertailuja 12. Toim Reet Kasik. (= Tartu Ülikooli eesti keele õppetooli toimetised 19.) Tartu, 2002.

Weber, Tobias: Kraasna - The state of documentation and description of an extinct South Estonian dialect. Unpublished BA thesis at the Institute for Finno-Ugric / Uralic Studies at Ludwig-Maximilians Universität München, 2016. LINKKI kraasna.word-press.com.Weber, Tobias. 2.

Weber, Tobias: Philology in the folklore archive: Interpreting past documentation of the Kraasna dialect of Estonian. Teoksessa Dobrin, L. & Schwartz, S., (2021) “Table of Contents”, Language Documentation and Description 21, 2021.

Weber, Tobias: A linguistic analysis of Heikki Ojansuu’s phonograph recordings of Kraasna. Teoksessa Balodis, Uldis & Pajusalu, Karl 2021 (külalistoimetajad): Uurimusi lõunaeesti keelesaartest / Studies on the South Estonian language islands (Leivu, Lutsi, Kaasna) – Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 2021.

Weber, Tobias: Internal and external social dimensions of linguistic legacy materials: the case of Kraasna South Estonian. Dissertation, LMU München: Faculty for Languages and Literatures, 2023.

Nähtävyydet

Ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen puukirkko

Sinjaja-joki Krasnagorodskissa

Leivu Maarahvas

Leivut eli Leivu maarahvas, vanhalta nimeltään Koiva maarahvas, Koiva- eli Gauja-joen mukaan, jonka seudulla oli aikoinaan leivujen kyliä.

Leivun kielisaaren kartta. Lähde: Eesti Keele Instituut

Historia

Lingvisti Heikki Ojansuun mukaan leivut olisivat 1600–1700-luvuilla virolaisten asuinalueen eteläosasta sotaa tai kulkutauteja paenneita. Tämä teoria on nykyisin kiistanalainen ja nykykäsityksen mukaan leivut olisivat pikemminkin alueensa alkuperäisasukkaita.

1100-luvulta on mainintoja Adzelen maakunnassa eläneistä tšuudeista. Myöhemmin heidän asuinalueenaan mainitaan Koiva- eli Gaujajoen varsi. Ensimmäistä kertaa termiä leivu  käytettiin August Wilhelm Hupelin kirjassa Topographische Nachrichten von Lief und Ehstland. Teos ilmestyi 1777.

Suomalainen kielentutkija Petri Kallion on tutkimuksissaan osoittanut kiistattomasti, että leivujen esivanhemmat erosivat ensimmäisenä muiden etelävirolaisten esivanhemmista, mm. siitä syystä, että leivujen esivanhemmat olivat etelävirolaisten kaikkein perifeerisin eli eteläisin ryhmä aikoinaan, vrt. Petri Kallio: The Position of Leivu. Teoksessa: Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 2021. Kallio kirjoittaa em. tutkimuksessaan: ”Still, the fact that Leivu is genuine South Estonian also means that it is much more closely related to the other South Estonian dialects than to, say, Salaca Livonian. Note that Leivu and Salaca Livonian also share areal similarities (Pajusalu et al. 2009), which are due less to direct contacts than to their common Latvian superstrate. In any case, Leivu seems to have been the southernmost periphery of the South Estonian language area as early as the Middle Ages and perhaps even earlier. As far as I can see, this does not at all contradict archaeological and other non-linguistic evidence but quite the contrary (see now Valk 2018).”

Virolaisen arkeologin Heiki Valkin tutkimukset tukevat Kallion näkemyksiä. Valk toteaa selvästi, että samalla tavalla kuin viime vuosina on alettu uudella tavalla korostaa liiviläisten osuutta latvian kansan synnyssä, niin olisi syystä tehdä samanlaisia arvioita myös itäisen Latvian osalta: ”Although archaeology can identify features of different origins in material evidence, it cannot firmly distinguish the speakers of Baltic and Finnic languages among the population of formerly Finnic areas of eastern Latvia. Despite that, there is enough reason to look upon the questions of ethnic relations in eastern Latvia from a new perspective – that of the long-term presence of a Finnic component in parallel to the Latgalian one. The last decades have witnessed a reevaluation of the Livonian component in the making and development of the Latvian nation. A similar reevaluation and growth of interest would be welcome also in studies concerning the Finnic past of eastern Latvia.” (Teoksessa: Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 2021.)

Kielen puhujia

1100-luku
Mainintoja Adzelen maakunnassa eläneistä tšuudeista

1100-luvun jälkeen Tšuudien mainitaan asuvan Gaujajoen varressa

1782 Hupel muutama tuhat

1849 Sjögren 2 600

1868 Wiedemann yli 2 000

17.4.1911 Ojansuu saapuu leivun kielisaarelle, jossa hän ei tyydy vain löytämiinsä 106 elävään leivuun, vaan jäljittää myös kuolleita leivuja Aahofin vanhoista kirkonkirjoista

1912 Ojansuu 116 tai ehkä hieman enemmän

1927 Voolaine 25 puhuu, 50 ymmärtää

1935 Niilus 9 puhuu joka päivä, yhteensä 131 leivua

1960-luku Nigol vielä muutama viimeinen osaa ja heitä Salme Nigol myös nauhoittaa

20.4.1988 Viimeinen tunnettu leivun puhuja Anton(s) Bok(s) (1908–1988) Pajušillan eli Kārklupen kylästä kuolee nykyisen Lejasciemsin kunnan alueelta.

Näyte leivun kielestä: 70-vuotias Anton(s) Bok(s) 4.6.1971. Lähde: TÜ EMSA: arkistonumero F1223-02.

Kieli

Loppukato ilman välivokaalin syntyä:

sõpr – sm. seura, vir. sõber

putr – sm. puuro, vir. puder

atr – sm. aura, vir. ader

*j > d´ sekä sanan alussa että sisällä:

d´alg – sm. jalka, vir. jalg

d´uuma – sm. juomaan, vir. jooma

kari : kard´a – sm. karja : karjan, vir. kari : karja

h:n kato:

uommogu - vir. hommikul ”aamulla”

ra-a – sm. ja vir. raha

ravas : rahva – sm. rahvas : rahvaan

kantasuomen afrikaattojen säilyminen:

*cika > leivu: tšiga; sm. sika; vir. siga; võro: tsiga

*keüci > leivu: ḱäüdž; sm. köysi; vir. köis; võro: köüdś

kantasuomen äi-diftongin säilyminen:                                   

*säic̆cen, *säicceme- > leivu: säidze; sm. seitsemän; vir. seitse; võro: säidse

*haina > leivu: ain; sm. heinä; vir. hein; võro: hain

diftongiutuminen:

iezä – sm. isä

uobõzõq – sm. hevoset, vir. hobused

pitkät korkeat vokaalit ovat myös diftongiutuneet:

peim – sm. piimä

kouž – sm. kuusi

st-translatiivi:

tervest – sm. terveeksi

runsaasti latvialaisia lainasanoja, esim.

ma taasti ”minä puhun”

bagata miiž ”rikas mies”

sa uolõdõ glup ”sinä olet tyhmä”

Latvialaisia lainasanoja on Lembit Vaban tutkimusten mukaan leivussa varsin runsaasti eli noin 750, kun esim. lutsissa on ”vain” noin 180. Petri Kallio toteaa tämän osoittavan, että latvian vaikutus leivuun on ollut sekä voimakkaampaa että pitkäaikaisempaa kuin lutsiin.

Sanat leivu ja liivi ovat kovin samankaltaisia. Ja leivut ja Koivan/Gaujan liiviläiset ovat aikoinaan asuneet lähellä toisiaan. Aikaisemmat tutkijat ovatkin pitäneet leivuja liiviläisinä tai leivuja ja liiviläisinä läheisinä ryhminä. Ja paikallisessa latvian kielen  murteessa nimityksetkin ovat identtisiä. Leivut itsekin ovat aikoinaan pitäneet itseään liiviläisinä.

Tutkijat

A.J. Sjögren, J.F. Wiedemann, Heikki Ojansuu, Valter Niilus, August Sang, Paul Ariste, Salme Nigol, Hannes Korjus, Lembit Vaba, Karl Pajusalu ja Petri Kallio

Kirjallisuutta

Ariste, Paul: Lisateateid Koiva ja lutsi maarahva uurimisloost. Eesti Keel 1–2, 1930.

Ariste, Paul: Lisateandeid Koiva murrete vokaalide häälikuloole. Eesti Keel 6, 1931.

Ariste, Paul: Mõni sõna leivudest. Etnograafiamuuseumi aastaraamat 18, 1962.

Balodis, Uldis & Pajusalu, Karl (külalistoimetajad): Uurimusi lõunaeesti keelesaartest / Studies on the South Estonian language islands (Leivu, Lutsi, Kaasna) – Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 2021.

Balodis, Uldis & Pajusalu, Karl: Introductory survey of the South Estonian language islands. – Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 2021.

Faster, Mariko: Jumalõluuk nõssi taivadõ ehk keelesaared jälle pildid. Emakeele Seltsi aastaraamat 60, 2014.

Hupel, August Wilhelm: Topographische Nachrichten von Lief und Ehstland, 1777.

Grünthal, Villem: Eesti asundused lätlaste seas. Eesti Kirjandus 8, 1912.

Jansone, Ilga: Leivu influence in the Latvian dialects of northeastern Vidzeme. Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 123−143.

Kallio, Petri: Kantasuomen konsonanttihistoriaa. Teoksessa: Sámit, sánit, sátnehámit: Riepmočála Pekka Sammallahti miessemánu 21. beaivve 2007. Toim. Jussi Ylikoski, Ante Aikio. Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 253, 2007.

Kallio, Petri: The diversification of Proto-Finnic.  Teoksessa: Joonas Ahola, Frog Clive Tolley (eds.), Fibula, fabula, fact: The Viking Age in Finland, SKS, 2014.

Kallio, Petri: The Position of Leivu. Teoksessa: Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 2021.

Kallio, Petri: Suomalaiset eteläviroa tutkimassa. Teoksessa: Eva Saar, Miina Norvik and Eva Velsker (eds.), Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks,Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat XXI–XXII, 2023.

Mets, Mari, Haak, Anu, Iva, Triin, Juhkason, Grethe, Kalmus, Mervi, Norvik, Miina, Pajusalu, Karl, Teras, Pire, Tuisk, Tuuli ja Vaba, Lembit: Eesti murded IX. Lõunaeesti keelesaarte tekstid. Eesti Keele Instituut, Tartu Ülikool, 2014.

Nigol, Salme: Märkmeid matkalt leivu keelesaarele. Emakeele Seltsi aastaraamat 1, 1955.

Nigol, Salme: Eesti keelesaartest. Keel ja Kirjandus 7, 1963.

Nigol, Salme: Anton Boks (1908–1988), viimane leivu. Keel ja Kirjandus 12, 1988.

Niilus, Valter: Leivu rahvas. Eesti Kirjandus 8, 1935.

Niilus, Valter: Leivu (Koiva) murde h-hääliku arengust. Eesti Keel 2, 1936.

Niilus, Valter: Leivu passiivist. Eesti Keel 4, 1936.

Niilus, Valter: Valimik leivu murdetekste. Õpetutud Eesti Seltsi aastaraamat 1936, 1937.

Niilus, Valter: Ühest kitsamast lõuna-eesti häälikumuutusest. Eesti Keel 3–4, 1939.

Niilus, Valter: Leivu murde eta-adjektiivide pluurali partitiivist. Eesti Keel ja Kirjandus 3, 1941

Ojansuu, Heikki: Ein südestnischer Beitrag zur Stufenwechseltheorie. – Finnisch-ugrische Forschungen 12, 1912.

Ojansuu, Heikki: Virolaiset siirtokunnat lättiläisalueella, niiden lähtöpaikka ja -aika. Suomalainen Tiedeakatemia. Esitelmät ja pöytäkirjat I, 1912.

Pajusalu, Karl: Keelesaared. Teoksessa: Pajusalu, K., Hennoste, T., Niit, E., Päll, P., Viikberg, J.: Eesti murded ja kohanimed. III trükk. EKSA, 2020.

Suhonen, Seppo: F. J. Wiedemann ja Heikki Ojansuu leivun murteen tutkijoina. F. J. Wiedemannin muisto: suomalais-virolainen Wiedemann-seminaari Helsingissä 5.–6.10.1987, 1989.

Suhonen, Seppo: Mõned leivu murde jooned. Õdagumeresoomõ lõunapiir. Võro Instituudi Toimõtisõq 1, 1997.

Teras, Pire: Leivu hääldujoontest. Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat VI, 2006.

Vaab, Janek: Leivu keele kõrisulghäälik. Teoksessa XIX muutuva keele päev. Teesivihik. www.tlu.ee. Tallinna ülikool, 2023.

Vaba, Lembit: Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tampereen Yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos, 1997

Vaba, Lembit: Latvian place names and dialects: A relevant source for the exploration of the Vidzeme South Estonian language. Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 2021.

Valk, Heiki: Finnic language islands in eastern Latvia: Archaeological background and perspective. – Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 12/2, 2021.

Voolaine, Paulopriit: Koiva maarahvas. Album M. J. Eiseni 70. sünnipäevaks. Eesti Kirjanduse Selts, 1927.

Voolaine, Paulopriit: Esimest korda leivude juures. Emakeele Seltsi aastaraamat 25, 1981.

Leivumaa vuonna 2024

Viimeinen leivun kielen taitaja Anton Bok kuoli siis jo 36-37 vuotta sitten ja leivun kieli on siis valitettavasti puhekielenä kuollut. Mutta Leivumaa on elossa, siellä on kauniita maisemia, kyliä, kirkkoja, taloja, hautausmaita, saunoja, kissoja, koiria ja lehmiä sekä ihmisiäkin, jotka asuvat siellä. Näin kertoo vuoden 2024 Leivumaan matkan kuvauksessaan arkeologi ja tunnettu virolainen sukukansa-aktivisti Anti Lillak. Ja vaikkei Antin vironkielistä tekstiä ymmärtäisikään, niin kannattaa katsoa jutun hienoja tuoreita kuvia Leivumaalta. Hyvä matkaa!

www.hoimuloimed.ee/index.php/2024/11/07/leivumaast-anno-2024

LUKUSUOSITUS: Petri Kallio: Suomalaiset eteläviroa tutkimassa

© M.A. Castrénin seura

© Tapio Mäkeläinen