Kodavereläiset
Alue
Entinen Kodaveren suurpitäjä (vir. kihelkond) itäisessä Keski-Virossa, nykyisin osa Peipsiäären kuntaa, joka taasen kuuluu Tartumaan maakuntaan.
Kodavere on alun perin ollut kylän nimi, joka on myöhemmin laajentunut koko sen kirkkopitäjän nimeksi, jonka keskeisin kylä oli Kodavere. Suomalaisen Kodaveren murteen tutkijan Lauri Kettusen selityksen mukaan nimi on saatu Virossa erittäin runsaasti käytössä olleen -vere-päätteen avulla sanasta koda (vrt. sm. koti, kota).
Nykyisin Kodaveren kylä on jäänyt kovin pieneksi, asukasluku 1.1.2020 oli vain 33. Kuitenkin sekä Kodaveren luterilainen kirkko että hautausmaa ovat edelleenkin tässä kylässä.
Kieli
Kodavere kiil eli kõdavere kiil
Ommok one õstass targem! “Aamu on iltaa/ehtoota viisaampi”
Viron murretutkijoiden mukaan viron kielessä on seuraavat päämurreryhmät:
sydänvirolaiset murteet:
keskmurre, läänemurre, saarte murre ja idamurre
koillisrannikon murteet:
rannamurre ja alataguse murre
etelävirolaiset (tai eteläviron kielen) murteet:
mulgi murre, tartu murre ja võru murre
Murrealueista kaikkein pienin pinta-alaltaan on itämurre. Vuoden 2011 väestölaskennan mukaan itämurretta osasi 1 270 ihmistä ja 10 vuotta myöhemmin (2021) jo selvästi enemmän eli 2 030. Itämurteen sydänalue on entisen Kodaveren kirkkopitäjän pohjois- ja keskiosa ja entisen Maarja-Magdaleenan kirkkopitäjän koillisosa. Kodaveren kielimuodon puhujat kutsuvat nykyisin puheenpartaan ”kodaveren kieleksi” eli kodavere/kõdavere kiil. Jo Lauri Kettunen käytti 1910-luvulla termiä kodaveren kieli. Aikaisemmin käytettiin myös nimitystä Vaia murre entisen Vaigan muinaismaakunnan mukaan.
Kodavere kiil on yhä elossa, vaikka puhujamäärä onkin nykyisin kovin pieni. Kodaveren perinnekeskuksen johtajan Ergo-Hart Västrikin arvion mukaan yli 75-vuotiaita hyviä kielentaitajia, joista useimpien ensimmäinen kieli, äidinkieli on kodaveren kieli on 30–50. Keskipolvea on enemmän, mutta heidän kielitaitonsa on vaihtelevampaa. Lapset ja nuoret eivät ole oppineet kieltä kotona luonnollisella tavalla, mutta viime vuosina on lapsia varten julkaistu sekä aapinen että kodaveren kielen harjoituskirja ja jo useampana kesänä on Kodaveren perinnekeskuksen toimesta järjestetty lapsille kesäleirejä, joiden aikana on kieltä aktiivisesti opiskeltu mm. teatteria ja elokuvia tekemällä. Ja löytyy myös poikkeuksellisen syvästä kodaveren kielestä ja kulttuurista kiinnostuneita lapsia ja nuoria, kuten Imre Nõmm osoittaa hieman alempana.
Täysin toivottomalta kodaveren kielen tulevaisuus ei silti näytä. 2000-luvulla on aapisen ja harjoituskirjan ohella ilmestynyt useita, erityisesti Eevi Treialin tekemiä kodaverenkielisiä julkaisuja.
Kodavere keele kool
Jo lähes alusta alkaen on Kodaveren Perinnekeskus järjestänyt kaikille kiinnostuneille kodaveren kielen tunteja etänä zoomin kautta ja mukana on ollut eri-ikäisiä ja eri tasolla kieltä taitavia, myös Suomessa asuva Kodaveren seudulta kotoisin oleva henkilö, katso esim: LINKKI
Kodavere kiil õman kodon
Lyhyitä kodaverenkielisiä pieniä videopätkiä, katso LINKKI
Kiälekõda
Koululaisten ja nuorten kodaveren kielen opintoja kuvaavia videoita: LINKKI
Kodaveren kielen tyypillisiä piirteitä
Pitkien korkeiden vokaalien (*ē, *ō ja *üü) diftongiutuminen, esim:
nom. kiil´, gen. kiäle ”kieli”
nom. tuul´, gen. tuali ”tuoli”
nom. süük, gen. süagi ”ruoka”
Runsaasti õ-vokaalia, aivan erityisesti 1. tavussa < vatjan kielen vaikutusta, esim.
õks ”oksa”
õrav ”orava”
õlemä ”olla/olema-
Taipuva kieltoverbi (viron kirjakielessä on vain kieltosana ei), tosin jäämässä pois käytöstä:
- prees. en, ed (et), eb (ep), emä, etä, eväd
- imperf. esin, esid, es, esimä, esitä, esid
esim. uskoa-verbin taivutus:
miä en usu, siä ed usu, tämä eb usu, meije emä usu, teije etä usu, näväd eväd usu
miä esin usu, siä esid usu, tämä es usu, meije esimä usu, teije esitä usu, näväd esid usu
Toisen tavun *ä on säilynyt, toisin kuin viron kirjakielessä, esim. emä, isä, külä, süümä
o-vokaalin ”säilyminen” (useimmin) jälkitavuissa, esim.
kago – sm. käki, vir. kägu; lugo – sm. luku, vir. lugu; kolo – sm. kolo, vir. kolu
Sanan 1. tavussa: *ā > ua, esim. uabist ”aapinen”, ruamat ”kirja”, vrt. raamattu
”Etelävirolainen” -n-inessiivi, esim. külän ”kylässä”, suun ”suussa”, siden ”sisässä”
-st* > -ss, esim. õssin ”ostin”, mussad ”mustat”
- ht* > -st, esim. täst ”tähti”, kõst ”vatsa”, vrt. kohtu
translatiivin pääte: -ss, esim. suuress mehess ”suureksi mieheksi”
imperf. pl. 3: läksivad ”lähtivät, vrt. viron kirjakieli: läksid
tegivad ”tekivät”, vrt. viron kirjakieli: tegid
Näyte kielestä, nuori mies, lukiolainen Imre Nõmm esittelee Kodaveren seutua ja kieltä kodaveren kielellä (alkaa kohdasta 1.34): helüait.ee/imre-nomm-kodavere-kialess
Lopussa vielä yksi pajatus kodavereksi (alkaa kohdasta 16.45):
helüait.ee/imre-nomm-kodavere-kialess
Viron kielen instituutin murresivusto,
Kodavere kiil - Kodaveren kielen (harrastajien, yhteensä yli 360 henkeä) facebooksivu
Veike kodavere – eesti sõnaruamat (pieni kodavere-viro-nettisanakirja): LINKKI
Viron kieli itämurteen sanasto: LINKKI
Historia
Kodaveren alueella ja laajemminkin itäisessä Virossa Peipsijärven lähistöllä on pitkään asunut vatjalaisia, vrt. muinaismaakunnan nimi Vaiga. Ja aluksi (ennen 1200-luvun alkupuolta) ei tietenkään ollut suurta kielellistä eroa tulevan vatjan kielen ja tulevien pohjoisvirolaisten murteiden välillä. Tutkijoiden mukaan vatjalaisia on useinakin aaltoina siirtynyt Narvajoen ja Peipsijärven yli Koillis- ja Keski-Viroon ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen lopussa ja 1100–1400-luvulla.
Kaikkein vahvimmin tämä ”vatjalaisuus” näkyy juuri Kodaveren alueella, kodaveren kielessä. Silmiinpistävin ja korviinkuuluvin näistä piirteistä on runsas õ-vokaalin esiintyminen tässä kielimuodossa, erityisesti sanoissa, joissa muualla Virossa on o-vokaali. Läheltä nykyistä Kodavereä löytyvät arkeologien tutkimat vatjalaisperäisiä esinelöytöjä sisältävät vanhat hautausmaat 1200–1400-luvulta Välgin ja Kusman kylistä.
Peipsijärvi ei siis erottanut, vaan yhdisti järven molempia rantoja ja 1100–1400-luvulla ja jo aikaisemminkin vatjalaisia ja myöhemmin myös itäslaaveja siirtyi myös järven länsirannalle asumaan. Vanhauskoisten vainot Venäjällä toivat Peipsin länsirannalle vanhauskoisten venäläisten muuttoaaltoja 1600-luvun lopussa ja pitkin 1700-lukua ja ns. uuspomoreita tuli vielä 1800-luvun alussakin. Niinpä yhä nykyäänkin vain Kodaveren-Alatskivin alueella ulottuu virolaisasutus Peipsin rantaan saakka, muualla aivan Peipsin pohjoisrantaa ja eteläisintä rantaa lukuun ottamatta järven rannalla asuu siis vanhauskoisia venäläisiä.
Instituutiot ja organisaatiot
Assikvere Hariduselts ja Assikvere Külateater
Assikvere Hariduselts eli Assikveren sivistysseura perustettiin virallisesti 1992, mutta se jatkaa oikeastaan jo vuonna 1920 perustetun Halliku Hariduse Seltsin toimintaa. Sivistysseuran siipien suojassa toimii myös aktiivinen Assikveren kyläteatteri.
Teatteriesitykset, folklorepäivät, juhannusjuhlat jne. kuuluvat assikvereläisten toiminnan ytimeen. Laulut ja teatteriesitykset ovat usein kodaverenkielisiä. Hiljattain on ilmestynyt myös kylän ja kyläläisten elämää menneinä aikoina kuvaava teos Assikvere piirkonna elus 20. sajandil.
Sääritsa eli Siäritsä
Sääritsan eli Siäritsän kylän aktiivit (monet kylästä muualle muuttaneita) ovat järjestäneet kyläjuhlia, juhannusjuhlia, kokouksia jo vuodesta 1999 alkaen. Kyläläiset ovat Eevi Treialin johdolla julkaisseet useita kodaverenkielisten tekstien kokoelmia, esittäneet kodaveren kielellä näytelmiä ja pystyttäneet kylään muistokiven kodaveren kielelle. Vuonna 2000 ilmestyi Kodukaja-muistelmateos kylästä ja kyläläisistä.
SäRaPi-seltsing perustettiin vuonna 2001 ja taas perustajien joukosta löytyy Eevi Treial. Itse asiassa Sääritsan lisäksi mukaan em. toimintaan houkuteltiin kylien myös naapurikylien Raatveren ja Pibumäen asukkaita ja juuri kylien nimen alkukirjaimista saatiin järjestönkin nimi: Sä+Ra+Pi eli SäRaPi.
Kodavere Külaselts
Kodavereläiset kotiseutuaktivistit perustivat vuonna 2013 Kodaveren kyläyhdistyksen eli Kodavere Külaselts-in. Järjestön päämääränä on Kodaveren kylän seuraelämän elvyttäminen, luonnon, kulttuuriperinnön ja kalastusperinteiden säilyttäminen ja harmonisen kehityksen edistäminen.
Kodavere Pärimuskeskus
Vallamaja, Palan kylä, Peipsiäären kunta, Jõgevamaa
(+372) 5553 8703, (+372) 5828 1217
kodaverepk@gmail.com
Kodavere Pärimuskeskus eli Kodavere perinne(kulttuuri)keskus perustettiin/avattiin kesäkuussa 2019. Keskus esittelee ja säilyttää entisen Kodaveren pitäjän (vir. kihelkond) historiaa, talonpoikais-/ perinnekulttuuria, tapoja ja kieltä. Keskuksen johtaja ja sielu on pitkän akateemisen uran (joka yhä jatkuu) Tarton yliopistossa tehnyt folkloristi, FT Ergo-Hart Västrik.
Keskuksessa on viisi pysyvää näyttelyä ja lisäksi siellä järjestetään vaihtuvia näyttelyitä. Keskuksessa opetetaan kodaveren kieltä/murretta ja perinnekulttuuria, järjestetään työpajoja, näyttelyitä ja konsertteja. Suosittuja ovat lasten kesäleirit, joiden aikana on kodaveren kielellä mm. tehty teatteria, elokuvaa, laulettu ja soitettu.
Yksi pysyvä näyttely perinnekeskuksessa on Anna Haavan muistohuone. Runoilija Anna Haava (virallisesti Haavakivi) syntyi nykyisen Perinnekeskuksen lähistöllä eli Haavakiven myllärintorpassa 15./3.10.1864 ja kuoli 1957 Tartossa. Assikveren seuratalossa avattiin 2006 lähettyvillä syntyneen Anna Haavan muistohuone, myöhemmin pikkumuseon esineistö tuotiin Kodaveren perinnekeskukseen, missä on nyt Haavakiven myllärintalon pienoismalli, Annan Haavan isänpuoleisen ja äidinpuoleisen suvun sukupuut, runoilija Anna Haavan runokokoelmat, käännöksiä ja runsaasti kirjeenvaihtoa, valokuvien ja muiden dokumenttien kopioita. Vuosittain juhlitaan keskuksessa Anna Haava syntymäpäivää.
Myös toista paikallista kirjailijaa Mari Vallisoota esitellään perinnekeskuksessa. Ja osa Vallisoon runoudesta onkin kirjoitettu paikallisella kodaveren kielellä. Toinen pysyvä näyttely onkin nimeltään Kodavare kiil eelä ja täna. (”Kodaveren kieli eilen ja tänään.”)
Kolmas pysyvä näyttely esittelee alueen entisiä kuntia ja kunnantaloja, neljäs alueen erikoisuutta eli yhdestä puusta kaiverrettua kupuliud -astiaa, maljan ja tarjottimen yhdistelmää. Viides perusnäyttely esittelee kylävalokuvaaja Oskar Tõrvan lasinegatiivien ja valokuvien avulla paikallisten ihmisten elämää, iloja ja suruja vuosina 1925–1941.
Kun Kodaveren perinnekeskuksen johtajan Ergo-Hartin vaimo Veinika Västrik on perinnekäsityön asiantuntija ja opettaja, niin ei liene ihme, että myös työpajat, joissa tehdään yhdessä opettajan johdolla paikallisia perinteisiä tekstiilejä ja kansallispukuja kuuluvat keskuksen toimintaan. Kirjallisuusiltoja ja konsertteja unohtamatta.
Kodaveren perinnekeskus toimii vanhassa arvorakennuksessa, entisessä Palan kunnantalossa, Viron ainoassa tornillisessa maaseudun kunnantalossa.
Liivin museo / Liivi Muuseum
Rupsin kylä, Peipsiäären kunta
(+372) 51 44 851, (+372) 5660 5494
avoinna kesä–elokuussa joka päivä 10–18, syys-toukokuussa ma-pe 10–16
Liivin museo perustettiin entiseen Liivin veljesten kotitaloon 1988. Museo koostuu kolmesta eri osasta: entinen Ojan talo eli veljesten Joosep, Jakob (1859–1938) ja Juhan Liivin (1864–1913) kotitalo ja uudehko näyttelytalo. Museon kolmas osa on Alatskiven linnan toisessa kerroksessa keväällä 2011 avattu säveltäjä Eduard Tubinin (1905–1982) elämää ja tuotantoa esittelevä museo.
Museo esittelee tietenkin runoilija Juhan Liivin ja kirjailija ja kaupunginjohtaja Jakob Liivin elämää, toimintaa ja tuotantoa, mutta myös Alatskiven seudun ihmisten elämää 1800–1900-luvun vaihteessa, Alatskiven-Kodaveren seudun kulttuuri- ja paikallishistoriaa. Osana tätä toimintaa on kodaverenkielisten kirjojen julkaiseminen, vuonna 2015 julkaistiin aapinen eli Kodavare uavits ja vuonna 2020 Kodaveren kielen harjoituskirja eli Kodavare tüüruamat.
Kulttuuri
Kodaveren kansallispuvut
Kodaveren seudun kansallispukuihin ja niiden eri osiin voi tutustua kahdenkin vironkielisen ja runsaasti kuvia sisältävä sivuston kautta: LINKKI
rahvaroivad.ee/regioonid/louna-eesti/kodavere/kodavere-naine
Musiikki
Kodavere laalupido
Yksi suurimpia kodavereläisten kulttuurihankkeita on epäilemättä ensimmäisten omien laulujuhlien – Kodavere laalupido – järjestäminen 2.6.2024. Tapahtuma oli osa Tartto 2024 -kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Juhlia varten perustettiin aivan uusi kuoro, Kodavere laulupeo projektikoor ja tehtiin tietenkin lauluja, sillä juhlissa laulettiin vain kodaverenkielisiä lauluja!
Kuvia laulujuhlista:
Kodavere Duo ja Triskele
Molempiin musiikkikokoonpanoihin kuuluu Kodaveren perinnekeskuksen johtaja Ergo-Hart Västrik. Vuonna 1997 perustettu Triskele esittää kansanmusiikkia eri puolilta Viroa ja vanhaa kristillistä musiikkia eri maista. Kodavere Duo, joka perustettiin 2019, jäsenet ovat Ergo-Hart Västrik ja Mikk Kirikal – esittää pääosin vain kodaverenkielistä musiikkia.
Kirjallisuutta
Lauri Kettunen: Lautgeschichtliche Untersuchung über den Kodaferschen Dialekt, 1913
Mari Niitra, Eevi Treial: Kodavere uavits (aapinen), 2015
Mari Niitra ja Berit Petolai: Kirev Kodavare (kotiseutuopin ja kodaveren kielen harjoituskirja), 2018
Berit Petolai, Eevi Treial, Mari Niitra: Kodavare tüüruamat (harjoituskirja 1.–6. luokalle kodaveren kielen opiskeluun), 2020
Mall Hiiemäe: Kodavere pajatused. Kujunemine ja koht rahvajututraditsioonis (tutkimus), 1978.
Mall Hiiemäe (koost.): Valik Kodavere pajatusi “Vainoköis”. Loomingu Raamatukogu 1/1974)
Kodavere-kiilsed mälessused. Paikalliset lapset esittävät ja laulavat kodaveren kielellä. CD, 2016
Kodavere regilaulud (vanhat kansanlaulut). Vana Kannel XI, 2014
Kodo kiil. Lugusid Kodavere murrakus. DVD, 2007
Anne Elken: Egän nukan õma muud: kodavere kihelkonnan vanasõnad (sananparsia), 2001
Ann Kilk: Kodavere kiil eelä ja tänä (artikkeli), TÜ Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamatu VII, 2007.
Valdek Pall: Idamurde sõnastik. 2., täiendatud ja parandatud trükk. Toimetanud Ellen Niit. 2016.
Valdek Pall: Idamurde vahekorrast naabermurrete ja vadja keelega. – Keel ja Kirjandus 1982, nr 5, lk 246–251.
Eevi Treial (koost.): Elo kessäb, 2009.
Eevi Treial: Mälessusi eluss ja esivanematess: Kodavere murdetekste, 2011.
Eevi Treial: Põlvess põlve, 2007
Eevi Treial: Õlemä elon: lugusid Kodavere murrakus, 2006
Aili Univere: Idamurde tekstid. Eesti murded IV. Toimetaja Valdek Pall, 1996.
Aili Univere: Idamurre. – Emakeele Seltsi aastaraamat 32. Tallinn, 1988, lk 59–93.
Kyläkirjat:
Sassukvere küla, 2000
Sääritsa küla mälestusraamat ”Kodukaja”, 2000
Assikvere piirkonna elus 20. sajandil, 2015
Vinyylilevy: Eesti murdepalu. (Näytteitä kaikista viron murteista, myös Kodaveren murteesta.) Valinud E. Juhkam, H. Keem, M. Must, S. Nigol. Üleliidulise firma Meloodia Riia Heliplaadivabrik. Tallinna Heliplaadistuudio, 1975.
Eri kirjoittajien kodaverenkielisiä tarinoita: teksteinä että luettuna
Kodavere kiäleruasuke – pikkupalsta kodaveren kielellä Peipsiäären kunnan lehdessä. Esimerkiksi
Ihmiset
Tunnettuja kodavereläisiä
Kirjailija ja Rakveren kaupunginjohtaja Jakob Liiv (1859–1938) Jakobin pikkuveli, Viron ehkä läpi vuosikymmenten rakastetuin ja arvostetuin runoilija ja prosaisti Juhan Liiv (1864–1913)
runoilija Anna Haava (virallisesti Haavakivi, 1864–1957)
säveltäjä ja kapellimestari Eduard Tubinin (1905–1982)
runoilija Mari Vallisoo (1950–2013)
Mari Vallisoon (1950–2013) teokset:
- Kallid koerad, 1979
- Kõnelen sinuga kevadekuul, 1980
- Rändlinnud kõrvaltoas, 1983
- Kõnelevad ja lendavad, 1986
- Sünnisõnad ja surmasõnumid, 1991
- Ainsuse olevik, 2000
- *Ussisõnad (kolme runoilijan yhteisjulkaisussa), 2001
- *Ussisõnad: Kodavere keeles, 2001
- Koidutäht koolivihikus, 2011
- Tabamatu toalävel: valik 1979–2000" (valitut runot), 2011
- *Viimäne vihim, 2013
- *Mälestusi maailmast: 1966-2013 (laaja valittujen runojen kokoelma, 2015
* = mukana on kodaverenkielisiä tekstejä
Mari Vallisoon runoja sekä teksteinä että luettuna, osan lukee runoilija itse:
LUKUSUOSITUS:
Lauri Kettunen: Tieteen matkamiehenä – kaksitoista ensimmäistä retkeä, 1945 (erityisesti Kodaveren aluetta käsittelevät luvut)
Nähtävyydet
Kodaveren perinnekeskus / Kodavere Pärimuskeskus
Kodaveren luterilainen Mikaelin kirkko
Kodavere Mihkli kirik
Kodaveren kylä, Peipsiäären kunta
(+372) 525 4959
jumalanpalvelukset su klo 10.30
Ensimmäinen kirjallinen tieto Kodaveren Mihklin eli Mikaelin kirkosta on vuodelta 1342. 1400-luvulla oli kylässä puinen kirkko. Nykyinen, järjestyksessä neljäs Kodaveren Mikaelin kirkko rakennettiin vanhalle paikalle 1775–1777. Vanha kirkon paikka oli nykyisen papintalon paikalla, nykyisellä paikalla oli pieni kappeli, jonka eräs aatelisneito antoi rakennuttaa, kun hän pelastui myrskystä Peipsijärveltä.
1-laivainen varhaisklassismia edustavan kivikirkon tekee erikoiseksi sen barokkityylinen torni, joka on alhaalta 8-kulmainen, mutta ylhäältä pyöreän kupoli- tai sipulimainen – tuoden mieleen ortodoksiset kirkot.
Kirkon alttari ja saarnastuoli ovat puuta. Alttaritaulut ovat 1700-luvun lopusta Ylösnousemus, Kolgata (Fr. Bauerle, 1817) ja Jeesus Genesaretin järvellä (Junkers, 1877).
Kodaveren hautausmaa, perustettu 1773, on kirkon lähellä, aivan Peipsin rannalla. Hautausmaalla on näyttävä uusgoottilainen portti, klassistinen hautakappeli ja Viron Vapaussodan muistomerkki – Anton Starkopf 1924, tuho 1950-luvulla, vanhan kopio 1989.
Liivin museo / Liivi Muuseum
Liivin museo perustettiin entiseen Liivin veljesten kotitaloon 1988. Museo koostuu kolmesta eri osasta: entinen Ojan talo eli veljesten Joosep, Jakob (1859–1938) ja Juhan Liivin (1864–1913) kotitalo ja uudehko näyttelytalo. Museon esittelee tietenkin runoilija Juhan Liivin – perusnäyttely “Olisinpa minä runoilija” – ja kirjailija ja kaupunginjohtaja Jakob Liivin elämää, toimintaa ja tuotantoa, mutta myös Alatskiven seudun ihmisten elämää 1800–1900-luvun vaihteessa, Alatskiven-Kodaveren seudun kulttuuri- ja paikallishistoriaa. Museossa järjestetään mm. arvostetun Juhan Liiv -runopalkinnon parhaiden palkitseminen ja erilaisia kulttuuritilaisuuksia, näyttelyitä ja muita tapahtumia.
Museon historia alkaa pienestä museonurkkauksesta 1962, Viron maatalousmuseon osastoksi 1988 ja sitten ensin Alatskivin kunnan (2002) ja kunnallisuudistuksen jälkeen 2018 Peipsiäären kunnan omistamaksi museoksi.
Museon kolmas osa on Alatskiven linnan toisessa kerroksessa keväällä 2011 avattu säveltäjä Eduard Tubinin (1905–1982) elämää ja tuotantoa esittelevä museo: Eduard Tubina Muuseum; (+372) 534 60 993; tubin@muusa.ee.
Alatskiven linna
1500-luvulla Alatskivin linnamainen kartano kuului Wrangelleille, 1700-luvun puolivälistä Stackelbergeille ja 1800-luvun loppupuolelta Nolckeneille. Nykyisen päärakennuksen suunnitteli kartanonherra Arved Georg von Nolcken itse. Hän oli matkustellut Englannissa ja Skotlannissa ja ihastui siellä Balmoralin linnaan, josta tuli hänen oman romanttisen linnansa esikuva. Alatskiven uusgoottinen linna rakennettiin 1880–1885. Rakennustöistä huolehtivat ammattimiehet ja lopputulos oli komea. Toinen punatiilisistä porteista on säilynyt. Sivurakennukset ovat hieman kauempana, laakson rinteessä on Alatskiven laululava. Linna ehti välillä huonoon kuntoon mm. kunnan vuokrattua sen suomalaiselle keinottelijalle. Nyt Alatskiven kunta huolehtii linnasta ja eurorahojen turvin tehtiin perusteelliset kunnostustyöt ja 2011 Viron komeimpiin kuuluva kartano avautui taas yleisölle.
1800-luvulla kartanolle kuului 57 eri rakennusta, joista nykypäivään saakka on säilynyt 41.
- 1.kerros – vierailu-infokeskus Alatskivin linnasta ja sen kunnostuksesta; ravintola
- kellarikerros – valokuvanäyttely Tartumaan maakunnan kartanoista; vahakuvat kartanon palveluskunnasta; työpajat
- 2. kerros – säveltäjä Eduard Tubinin museo
- linnanpuisto – discgolf-rata; vesipolkupyörien vuokraus; 4,5 km:n retkipolku
ravintola – pääsali 48 paikka, pikkusali 18 paikkaa - linnan sviitit – 4 kpl
HUOM! myös kartanon kaunis puistoalue, järvi ja sivurakennukset, joista useimmat on kunnostettu ja nykyisin hyötykäytössä.
Kartanolta pääsee myös Alatskiven 4,5 km pitkälle retkipolulle, joka kiertää puistossa sekä Lossijärven ja Veskijärven rannalla. Myös entinen Hirveaed (”Saksanhirvipuisto”) ja Kalevipoja säng -muinaislinnoitus tulee nähtyä matkan varrella.
