Itämerensuomalainen Latvia

Viro on itämerensuomalainen kieli ja kaikki tässä artikkelisarjassa esitellyt ja vielä esiteltävät Virossa asuvat kansanryhmät myös puhuvat yhä itämerensuomalaista kieltä/murretta (paitsi jo käytännössä kadonneet Iisakun poluvernikit). Latviassa tilanne on täysin toinen: Latvian valtion virallinen kieli latvia (vanha nimitys: lätti) on balttilainen kieli, ja maan suuri vähemmistökieli on venäjä. Mutta 1000 vuotta sitten laajoilla alueilla läntistä, keskistä ja luoteista Latviaa puhuttiin erilaisia liivin kielen muotoja. Vielä 100–200 vuotta sitten Itä-Latviassa aina nyky-Venäjälle asti asui etelävirolaisia kielimuotoja puhuneita ryhmiä ja ihan etelässä Bauskan ympäristössä aina nykyisen Latvia–Liettua-rajan ylikin asui Inkerinmaalta 1400-luvulla sotavankeina tuotujen vatjalaisten jälkeläisiä, joita kutsuttiin nimellä kreevinit.

Eli Latvia on paljon itämerensuomalaisempi kuin päältä näyttää ja sitä itämerensuomalaisempi, mitä kauemmas menneisyyteen menemme.

1990- ja 2000-luvulla on liiviläiset aivan uudella tavalla otettu huomioon latvialaisessa lainsäädännössä. Vuoden 1991 Latvian kansallisten ja etnisten ryhmien vapaa kehitys ja oikeudet kulttuuriautonomialle -laissa mainitaan liiviläiset ensimmäistä kertaa alkuperäiskansana. 1.9.2000 vahvistetussa kielilaissa liivin kielen asema ilmaistaan niin, että latvian kieli on Latvian valtion virallinen kieli, mutta liivi alkuperäiskieli (alkuperäiskansan kieli) ja näiden kahden lisäksi kaikki muut kielet ovat vieraita kieliä. Ja 2014 Latvian perustuslakiin lisättiin johdanto-osa ja siihen lause: Latvijas identitāti Eiropas kultūrtelpā kopš senlaikiem veido latviešu un lībiešu tradīcijas, latviskā dzīvesziņa, latviešu valoda, vispārcilvēciskās un kristīgās vērtības. Suomeksi suunnilleen näin, oma suomennokseni: ”Latvialaista identiteettiä ovat eurooppalaisessa kulttuuripiirissä jo ammoisista ajoista lähtien muokanneet latvialaiset ja liiviläiset perinteet, latvialaistyyppinen elämänkatsomus, latvian kieli, yleisinhimilliset ja kristilliset arvot.”

Latvian edellinen presidentti (virassa vuosina 2019–2023) Egils Levits, joka itse on sukujuuriltaan juutalainen, teki aloitteen uudesta maalaista, jonka Latvian parlamentti hyväksyi vuonna 2021. Tuossa laissa sanotaan yksiselitteisesti, että Latvian kansa on syntynyt eri balttilaisten heimojen ja liiviläisten yhteensulamisen tuloksena. Toisin sanoen, liiviläiset ovat osa Latvian kansaa, mikä taasen tarkoittaa sekä Latvian valtiolle että paikallishallinnolle velvollisuuksia osallistua liiviläisen kulttuurinperinnön tukemiseen ja kehittämiseen.

Latvian virallinen kieli on latvian kieli, mutta viime vuosina sekä balttilainen latgalen kieli että (kuurinmaan) liivin kieli ovat saaneet sekä pieniä lisäoikeuksia ja ennen kaikkea medianäkyvyyttä ja huomiota, mm. 2-kielisten maantieviittojen ja paikannimikylttien ansiosta. Mutta myös salatsinliiviläiset, kuurinmaanliiviläiset, kreevinit ja lutsit ovat kukin ryhmä omalla tavallaan nostaneet päätään ja aktivoituneet.

Kuten Region oheinen kartta:

Eräs virolainen kielentutkija, joka on koulutukseltaan sekä balttologi että fennougristi, vastasi kerran minulle latvian kieltä koskevaan kysymykseeni näin, kyllä korostaen, että kyse on huumorista: ”Latvian kieli on itämerensuomalainen kieli, jota puhutaan käyttäen balttilaisia ja (ala)saksalaisia lainasanoja.” Kyse oli siis hänen mukaansa huumorista, mutta vanhan sanontaan mukaan: Ei niin huonoa vitsiä, että totta toinen puoli!

Toisin kuin me suomalaiset usein luulemme, eivät latvialaiset ja liettualaiset maantieteellisestä läheisyydestä ja kielisukulaisuudesta huolimatta ymmärrä toisiaan (vain muutamia sanoja), jos kumpikin puhuu omaa äidinkieltään. Liettuan kieli on monissa asioissa selvästi arkaaisempi, selvästi puhtaampi ja aidompi balttilainen kielimuoto ja latvia taasen jotain ihan muuta. Useat tutkijat selittävät asiaa niin, että suuret joukot ihmisiä, joiden alkuperäinen äidinkieli oli joku itämerensuomalainen kielimuoto (esim. joku liiviläisistä kielimuodoista), vaihtoi kieltä valtaväestön, taloudellisesti, sotilaallisesti tai muista syistä arvostetummassa asemassa olevan kansan kieleen. Myös seka-asutus ja seka-avioliitot ovat varmaankin suosineet tällaista kehitystä. Eli karkeasti sanoen liiviläiset (ja muut Latvian itämerensuomalaiset ryhmät) alkoivat puhua latgalea (tai muuta balttilaista kieltä), mutta murtaen, puutteellisesti ääntäen ja osaksi käyttäen vielä osaa omista sanoistaan. Ja näin syntyivätkin vähitellen nykyinen latvian kieli ja latvialaiset. Ja kun latvia kuulostaakin meistä niin tutulta ja turvalliselta, niin yhtenä syynä on varmaan se, että paino on aina ensimmäisellä tavulla, kuten meillä itämerensuomalaisillakin, kun taas liettuan kielessä tilanne on toinen.

Ja vielä: latvian kielessä on kolme päämurrealuetta: augšzemnieku dialekts, vidus dialekts ja lībiskais dialekts ja näistä viimeisen murreryhmän eli latvian kielen ”Liiviläisiä murteita” puhutaan hyvinkin laajalla alueella, kuten oheinen murrekartta.

No ja nämä lībiskais dialekts -murreryhmään kuuluvat murteet ovat vieläkin itämerensuomalaisempia (ja sanastoltaan myös (ala)saksalaisempia) kuin latvian kirjakieli. Tässä murteessa ei esimerkiksi ole erikseen sanojen sukuja (maskuliini ja feminiini), joiden opettelu meille itämerensuomalaisille on aina ollut vieraita kieliä opiskellessa hankalaa ja tuntunut epäloogiseltakin.

Vaikkei kukaan todellisuudessa nykyisin Latviassa puhu kuurinmaanliiviä, salatsinliiviä, väinänliiviä, kreeviniä, lutsia, leivua jne. enää ensimmäisenä kielenään, niin jos ”raaputtaa tarpeeksi”, niin hyvin monien (tuhansien, kymmenien tuhansien, ?satojen tuhansien) nykylatvialaisten esivanhemmista kyllä löytyy itämerensuomalaisia. Entistä useampi latvialainen on myös valmis myöntämään itämerensuomalaiset juurensa, kuten teki Latvian pääministeri (virassa vuosina 2019–2023) Krišjānis Kariņš, jonka isoisoisoisä oli salatsinliiviläinen ja ulkomaisten tutkijoiden käyttämä kielenopaskin. Ja entistä useampi on Latviassa kiinnostunut sukujuuristaan, esivanhemmistaan, edellisten sukupolvien elämästä ja muutamat ovat ryhtyneet todellakin opiskelemaan lutsia, salatsinliiviä, kreeviniä tai kuurinmaanliiviä, ainakin hieman.

Liiviläisten tunnetuimpiin tutkijoihin kuulunut folkloristi, akateemikko Oskar Loorits (1900–1961) on aikoinaan todennut, että sen jälkeen kun liiviläiset sulautuivat osaksi Latvian kansaa, ovat virolaiset ja latvialaiset olleet veriveljiä.

Ai niin, seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana yritän kyllä kertoa, mitä ihmeolentoja ne kreevinit, leivut, lutsit ja vendit ovat ja miksi on niin monenlaisia liiviläisten ryhmiä!

Lukusuositus:

Kuinka Helsingin Siltamäessä Jānis Mednis ja Renāte Medne yrittävät kasvattaa tyttäristään äidinkielisiä liiviläisiä. LINKKI