Kielten elinvoimaisuus ja uhanalaisuus

Monet uralilaiset kielet ovat puhujamäärältään hyvin pieniä. Jos kielellä on vain vähän puhujia ja sitä käytetään vain rajatuissa yhteyksissä, kieli on vaarassa kuolla. Kielen kuolemalla tarkoitetaan sitä, ettei kukaan enää puhu kyseistä kieltä eikä kukaan enää opi sitä äidinkielenään.

On arvioitu, että puolet maailman kielistä katoaa seuraavan 100 vuoden aikana. Parhaiten säilyvät kielet, joilla on

1. paljon eri-ikäisiä puhujia
2. laajaa käyttöä (koulussa, mediassa, virallisissa yhteyksissä)
3. kielenpuhujien halu ylläpitää ja kehittää kieltä.

Uhanalaisia kieliä ovat sellaiset, joiden

1. puhujia on vähän, ja heistä suurin osa on iäkkäitä
2. käyttö on vähäistä ja rajattua (kieltä puhutaan esimerkiksi vain kotona perheen kanssa)
3. asema ei ole virallinen, vaan virallisena kielenä on jokin muu kieli
4. puhujat eivät ole kiinnostuneita oman äidinkielensä ylläpitämisestä.

Kieliä on mahdollista luokitella sen mukaan, miten uhanalaisia ne ovat. Järjestys elinvoimaisesta ryhmästä kaikkeen uhanalaisimpaan on: elinvoimainen, vaarantunut, uhanalainen, erittäin uhanalainen, äärimmäisen uhanalainen ja kuollut.

Uralaisista kielistä enemmän kuin miljoona puhujaa on vain Unkarilla (14 000 000), suomella (5 300 000) ja virolla (1 000 000). Unkari, suomi ja viro ovat myös itsenäisten valtioiden virallisia kieliä ja samalla Euroopan unionin virallisia kieliä. Näitä kieliä käytetään kirjallisuudessa, mediassa, kouluissa ja virallisissa yhteyksissä. Nämä kielet eivät ole vaarassa hävitä, vaan ne ovat elinvoimaisia.

Kaikki muut uralilaiset kielet ovat vaarassa hävitä. Uhanalaisia kieliä ovat pohjoissaame, mordva, niittymari, udmurtti, komi, karjala, livvi, osa hantin murteista ja tundranenetsi.

Erittäin uhanalaisia kieliä ovat eteläsaame, luulajansaame, inarinsaame, koltansaame, kildininsaame, inkeroinen, vepsä, vuorimari, pohjoismansi, nganasani, metsänenetsi ja pohjoisselkuppi.

Äärimmäisen uhanalaisia kieliä ovat uumajansaame, piitimensaame, turjansaame, vatja, itämansi, enetsi sekä osa selkupin murteista.

Jo hävinneitä eli kuolleita kieliä ovat ainakin kamassi, matori, merja, keminsaame, akkalansaame, osa hantin ja mansin murteista sekä liivi. Aiemmin on varmasti puhuttu myös muita sellaisia uralilaisia kieliä, jotka ovat kuolleet, mutta niistä ole jäänyt mitään tietoa.

Lähteitä:

Lehtinen, Tapani 2007: Kielen vuosituhannet. Suomen kielen kehitys kantauralista varhaissuomeen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Pasanen, Annika 2008: Suomalais-ugrilaiset vähemmistökielet assimilaation ja revitalisaation ristipaineessa. Kirjassa Murros. Suomalais-ugrilaiset kulttuurit ja kielet globalisaation paineissa. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsingin yliopisto.

http://www.sgr.fi/uh/uh3.html
http://www.endangeredlanguages.com/
http://www.unesco.org/languages-atlas/