Alkukoti

Uralilainen kantakieli on ollut todellinen kieli, jolla on ollut todellinen, ehkä muutaman tuhannen ihmisen suuruinen puhujajoukko. Aluetta, jossa uralilaista kantakieltä on aikoinaan puhuttu, sanotaan uralilaisten kielten alkukodiksi.

Alkukodin sijainnista ja uralilaisen kantakielen puhuma-alueen laajuudesta ei ole aivan tarkkaa tietoa. Suosituin teoria liittyy Volgan mutkaan. Volgan mutkalla tarkoitetaan paikkaa, jossa Volgajoki kääntyy voimakkaasti etelään. Tuo mutka sijaitsee Keski-Venäjällä Volgan ja sen sivujoen Kaman yhtymäkohdassa lähellä nykyistä Kazanin kaupunkia.

Toisissa arvioissa uralilaisten kielten alkukoti on sijoitettu Uralvuoristoon. Samoin on ajateltu, että uralilaisten kantakielen puhuma-alue on voinut olla hyvinkin laaja ja ulottua aina Uralilta Itämeren rannoille asti. 

Alkukodin sijainnin määrittelyssä huomioidaan:

1. Nykyisten uralilaisten kielten puhuma-alueet
2. Vanhimmat yhteiset sanat
3. Lainasanat ja kontaktit muiden kielten puhujiin

Uralilaiseen kantakieleen palautuvista sanoista oleellisia alkukodin sijainnin määrittelyssä ovat luontoon ja vuodenaikoihin liittyvät sanat, kuten jää, kuusi, sulaa, suksi. Tällaisista sanoista voidaan päätellä, että alkukoti on ollut niin pohjoisessa, että siellä on kasvanut mm. kuusia ja ollut talvi.

Lainasanojen perusteella voidaan myös tehdä edellä mainitun kaltaisia päätelmiä kielenulkoisesta maailmasta. Lisäksi siitä, missä lainanantajakieliä on puhuttu, voidaan päätellä jotakin uralilaisen kantakielen puhuma-alueesta.

Lähteitä

Itkonen, Erkki 1966: Kieli ja sen tutkimus. WSOY.

Kotilainen, Lari 2016: Kielen elämä: suomen kieli eilisestä huomiseen. Kustannusosakeyhtiö Siltala.

Lehtinen, Tapani 2007: Kielen vuosituhannet. Suomen kielen kehitys kantauralista varhaissuomeen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.