Unkari

Unkari on puhujamäärältään suurin uralilainen kieli. Unkaria puhuu äidinkielenään noin 14 000 000 ihmistä Unkarissa sekä sen lähialueilla Romaniassa, Slovakiassa ja Serbiassa, mutta merkittävissä määrin myös Ukrainassa ja Yhdysvalloisssa.

Unkarilla on uralilaisista kielistä vanhin kirjakieli, ja unkarin kirjakielen historia jaetaan kolmeen vaiheeseen: muinaisunkarin kausi (1000–1350), keskiunkarin kausi (1350–1600) ja uusunkarin kausi (1600–).

Kirjoitettua unkaria esiintyy jo 800–900-lukujen islamilaisissa lähteissä, mutta ensimmäinen varsinainen unkarinkielinen teksti on 1300-luvulta peräisin oleva Halotti Beszéd (ruumissaarna).

Aluksi unkarilainen kirjallisuus oli kirkollista ja uskonnollista, mutta jo 1500–1600-luvuilta alkaen on ilmestynyt myös kaunokirjallisuutta, lähinnä runoutta. Unkarilainen sivistyneistö käytti pitkään kielenään latinaa tai muita Euroopan valtakieliä (mm. saksa). 1500-luvun uskonpuhdistus ja 1600-luvun vastauskonpuhdistus kuitenkin vauhdittivat unkarin kielen nousua kirjakieleksi.

Todella täysimittaiseksi kulttuuri- ja hallintokieleksi unkari nousi vasta 1800-luvun kielenuudistuksen ansiosta. Kielenuudistuksen tavoitteena oli kehittää unkarista eurooppalainen kulttuurikieli ja estää sivistyneistön ja kulttuurin saksankielistyminen. Kielenuudistuksen myötä kirjakieli kehittyi suunnilleen nykyiseen muotoonsa.