Pohjoissaame

Pohjoissaame, josta käytetään joskus myös nimitystä norjansaame, on puhujamäärältään suurin ja siksi myös kaikkein elinvoimaisin saamelaiskieli. Sillä on noin 20 000 puhujaa, ja se jakautuu kolmeen päämurrealueeseen: tornionsaameen, ruijansaameen ja merisaameen. Pohjoissaamea puhutaan Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. 

Pohjoissaamen kirjakielen kehitys on ollut monivaiheinen. 1700-luvulla Trondheimissa perustettiin seminaari, joka koulutti lähetystyöntekijöitä saamelaisalueille. Sen johtaja Knud Leem pani alulle ruijansaameen perustuvan pohjoissaamen kirjakielen.

1800-luvulla kirjakielen kehittämistä jatkoivat pappi Nils Vibe Stockfleth, tunnettu tanskalainen kielentutkija Rasmus Rask sekä Jens Andreas Friis. Friisin kehittämä kirjoitustapa eli ortografia oli käytössä pitkään. Vuonna 1895 ilmestyi koko Raamattu Friisin kirjakielellä. 1900-luvun alussa pohjoissaameksi alkoi ilmestyä myös kaunokirjallisuutta. Varsinaisesti pohjoissaamelainen kirjallisuus lähti kuitenkin nousuun vasta 1960-luvulta.

Pohjoissaamea kirjoitettiin pitkään eri tavoin eri puhujamaissa. Vasta vuonna 1978 hyväksyttiin kaikkien pohjoissaamelaisten käyttöön nykyinen kirjoitustapa, mutta eri kirjoitustapoja käytettiin sekaisin vielä 1980-luvullakin.

Pohjoissaamen aseman on suhteellisen hyvä erityisesti Suomessa ja Norjassa, joissa pohjoissaamea voi opiskella koulussa äidinkielenä, ja opintoja voi jatkaa aina yliopistoon saakka.