Mordvalaiskielet ersä ja mokša

Ersää ja mokšaa on aiemmin pidetty saman kielen eri murteina, ja niistä on käyttetty yhteistä nimitystä 'mordva'. Nykyisin nämä läheiset sukukielet käsitetään eri kieliksi, joilla kuitenkin on paljon yhteisiä rakennepiirteitä ja joiden puhujat ymmärtävät toisiaan jossain määrin. Ersä ja mokša jakautuvat edelleen useiksi murteiksi.

Mordvalaisia on yhteensä noin 800 000, ja heistä ersää tai mokšaa puhuu äidinkielenään noin 450 000 henkeä. Ersien osuus tästä on noin 2/3 (n. 533 000 / 300 000) ja mokšien 1/3 (267 000 / 150 000).

Mordvalaiskielten erkanemisen ovat aiheuttaneet erilliset asuinalueet ja sitä kautta eri naapurikielten vaikutus. Mokšat asuvat lännempänä kuin ersät. Mokšassa on voimakkaampi turkkilaiskielten vaikutus kuin ersässä. Ersä taas on ollut voimakkaan venäläisen vaikutuksen alla jo 1400-luvulta lähtien, kun taas mokšat vasta 1600-luvulta saakka.

Monien muiden Volga-Kaman alueella puhuttavien kielten tavoin myös ersän ja mokšan kirjakielet ovat saaneet alkunsa 1700-luvulla tehdyn käännytystyön myötä. Ensimmäinen painettu ersämordvankielinen teos onkin katekismus. Se ilmestyi vuonna 1808, mutta sen käsikirjoitus on jo vuodelta 1788. Ensimmäinen mokšankielinen kirja on niin ikään katekismus, ja se on julkaistu vuonna 1861. Myös muu varhainen mordvankielinen kirjallisuus on lähinnä kirkon ja koulun tarpeisiin laadittua.

Vaikka varhaisin kirjallisuus ilmeistyi erikseen ersäksi ja mokšaksi, 1920-luvulla yritettiin vielä luoda yhtä yhteistä mordvan kirjakieltä, mutta lopulta ersän ja mokšan kieliä alettiin kehittää erillisinä. Molempia kirjakieliä on alusta asti kirjoitettu kyrillisellä kirjaimistolla.