Muut itämerensuomalaiset kielet

Muita itämerensuomalaisia kieliä ovat inkeroinen, vatja, vepsä ja liivi. Tähän ryhmään voidaan laskea myös Ruotsissa puhuttava meänkieli ja Norjassa puhuttava kainu eli kveeni.

Inkeroinen on aikoinaan karjalasta erilleen kehittynyt kieli. Historiallisesti inkeroinen on siis eteläkarjalan murre, ja joskus puhutaankin yhä inkeroismurteista. Inkeroisella on kuitenkin ollut oma kirjakieli 1930-luvulta saakka. Inkeroisella on nykyisin vain 70 puhujaa (etnisiä inkerikkoja n. 200).

Vepsäläisiä on muutamia tuhansia, ja heistä vepsää puhuu noin 3 500 henkeä. Sanotaan, että suomalainen suomen sukukielten tutkija eli fennougristi A. J. Sjögren ”löysi” vepsäläiset 1820-luvulla tekemällään tutkimusmatkalla. Sjögrenin lisäksi vepsää tutki 1800-luvulla myös mm. Elias Lönnrot. Vepsälle luotiin kirjakieli 1930-luvun alussa, mutta sen käyttö lopetettiin jo vuonna 1937. Suomessa julkaistiin vuonna 2015 suomenkielinen vepsän kielioppi.

Vatjan kieli on äärimmäisen uhanalainen. Sillä on vuoden 2010 virallisen väestölaskennan mukaan 64 puhujaa, mutta vatjaan perhetyneiden kielentutkijoiden mukaan puhujia on enää viisi. Virolainen kielentutkija, professori Heinike Heinsoo järjestää kesäisin vatjan kielen kursseja paikallisille asukkaille Inkerinmaalla sekä tuottaa oppimateriaaleja ja tietokirjoja vatjan kielestä ja kulttuurista. Hän ylläpitää myös internet-sivustoa vadda.keeleleek.ee. Vatjan kielen säilymistä on hankaloittanut myös se, ettei sillä koskaan ole ollut varsinaista kirjakieltä. Vuonna 2015 ilmestyi ensimmäinen vatjan kielen oppikirja Vaďďa sõnakopittõja.

Liivi on itämerensuomalainen kieli, jota on puhuttu nykyisen Latvian alueella. Vielä 1800-luvulla liivillä kerrotaan olleen n. 3000 puhujaa, mutta nykyisin liiviä äidinkielenään puhuvia ei enää tiettävästi ole. Viimeinen liivin äidinkielinen puhuja, Grizelda Kristina kuoli 103-vuotiaana vuonna 2013. Nyt liiviä puhutaan vain toisena tai kolmantena kielenä, sillä monet nuoret opiskelevat kieltä, ja liiviläisyys elää kulttuuritapahtumissa, musiikissa ja kuvataiteessa.

Puhuma-alueensa takia liivin kieli on ollut voimakkaan latvialaisen vaikutuksen alla, ja siksi se poikkeaa melko paljon muista itämerensuomalaisista kielistä. Kuuntele liivin kieltä.

Suomen kielen professori, itämerensuomalaisten kielten tutkija ja tallentaja Pertti Virtaranta (1918–1997) liikkui paljon karjalaisten, lyydiläisten ja vepsäläisten parissa. Virtarannan 100-vuotismuistovuoden kunniaksi Kotimaisten kielten keskus on koonnut kattavan tietopaketin hänen keräämästään aineistosta ja kirjeenvaihdosta. Katso myös: Ylen Elävä arkisto, Pertti Virtaranta: Kaukaiset tverinkarjalaiset.