Hanti

Hanti muodostaa lähimmän sukukielensä mansin kanssa obinugrilaisten kielten ryhmän. Aiemmin ajateltiin, että unkari ja obinugrilaiset kielet olisivat myös lähisukukieliä ja kuuluisivat ns. ugrilaiskieliin. Nykyisin tästä ajatuksesta on jossain määrin luovuttu.

Hanteja on noin 30 000, joista äidinkielisiä hantin puhujia noin 8000. Hantin puhuma-alue on laaja, ja siksi myös murre-erot ovat suuria. Usein puhutaankin useista hantin kielistä murteiden sijaan. Suurimmalla osalla näistä murteista/kielistä on vain muutamia satoja puhujia. Hantissa on kolme päämurreryhmää: itäinen, eteläinen ja pohjoinen. Suuret murre-erot näkyvät mm. siinä, että sijamuotojen määrä vaihtelee reilusti. Niitä on pohjoishantissa 3, itämurteissa 10–11 ja etelämurteissa 6.

Ensimmäinen hantinkielinen painettu kirja on Matteuksen evankeliumi vuodelta 1868. Seuraavaksi julkaistiin aapiset 1897 (Obdorskin murre) ja 1903 (Vahin murre). Kirjakieltä alettiin kehittää 1930-luvulla, ja 1930–50-luvuilla hantille luotiin kaikkiaan viisi kirjakieltä suurten murre-erojen takia.

Nykyisin kirjakieliä on kaksi, ja ne perustuvat Kazymin ja Šuryškarin pohjoismurteisiin. Käytetyin on Kazymin murteeseen perustuva kirjakieli. Kirjakielillä ei ole selviä normeja, ja siksi eri kirjoittajat voivat kirjoittaa kieltä hieman omalla tavallaan.

Hănty jasaŋ (Хӑнты ясаң, ”Hantin sana”) on hantinkielinen sanomalehti,  joka ilmestyy kerran viikossa nelisivuisena ja tabloid-kokoisena. Artikkeleita julkaistaan neljällä hantin kielen murteella. Lehden painosmäärä on 815 (vuonna 2010). Hantinkielinen lastenlehti Hătļyje ilmestyy lehden liitteenä kerran kuussa.