KIELET
Uralilaisten kielten sukulaisuuden kuvaamiseen on käytetty eriaisia malleja.
Perinteinen tapa kielten sukulaisuuden kuvaamiseen on niin sanottu sukupuu. Sukupuumalli kehitettiin jo 1800-luvulla indoeurooppalaisten kielten sukulaisuuden hahmottelun avuksi.
Sukupuu on selkeä tapa havainnollistaa kielten keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Mitä lähempänä toisiaan eri kieliä kuvastavat oksat ovat, sitä läheisempää sukua ne ovat toisilleen.
Kielten kehityksen mallina sukupuuta on pidetty jopa liian yksinkertaisena muun muassa siksi, että perinteinen sukupuu saa murteiden jakautumisen kieliksi näyttämään kertaluontoiselta, vaikka todellisuudessa kielten erkaneminen on pitkällinen prosessi, ja joskus kerran toisistaan erilleen kehittyneet kielet voivat myös lähentyä toisiaan uudelleen.
Kielentutkijat ovatkin yrittäneet havainnollistaa kielten sukulaisuutta myös monin muin eri mallein. Myös erilaisia versioita uralilaisten kielten sukupuusta on esitetty viime vuosikymmeninä.
Lähteitä
Häkkinen, Jaakko 2009: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne 92. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki. http://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf
Häkkinen, Jaakko 2009: Uralilaisen sukupuun kehitys. http://docplayer.fi/29554350-Uralilaisen-sukupuun-kehitys-jaakko-hakkinen.html
Kulonen, Ulla-Maija 2002: Kielitiede ja Suomen väestön juuret. Kirjassa Ennen, muinoin: miten menneisyyttämme tutkitaan, SKS.